torstai 29. maaliskuuta 2018

Ihan vallan Itävallan puolella


Maanatai - viimeinen varsinainen päivämme Liechtensteinissa koitti harmaana ja sateisena. Oltiinkin jo edellispäivänä pohdittu, josko olisi vitsikästä piipahtaa myös Itävallan puolella, siinä lähellä kun hengailtiin. Vähän googleteltiin ja todettiin, että kyllähän sieltä ehkä jotain sadepäivän aktiviteettia saattaisi löytyä.

40 minuutin ajomatka sujui jouhevaan. Raja piti ylittää ja siinä vaiheessa sattui mieleen, että ainakin allekirjoittaneen passi lepäsi somasti majatalomme piirongin päällä. No, eivät onneksi kyselleet mitään mennessä eikä tullessa, joten siitä vaan ajaa hurautettiin jonkin sortin tullikoppien ohi valtiosta toiseen.

Kohteeksemme oli valikoitunut Schattenburgin museo - sellainen linnoitus (ilmeisen historiallinen) jonkin mäen päällä.


A.k.a hienot maisemat ja vanhoja tavaroita. 






Ja jotenkin häiriintyneitä patsaita. 





Niin hieno foto tuli linnan tornin ikkunasta, että ihan Feldkirchin kaupunki oli omaan insta-feedinsä napannut. Kysymättä! No, oli sentään krediitit laitettu.




Museovierailun jälkeen käppäiltiin ympäriinsä vanhan kaupungin katuja etsien viihtyisää kahvilaa. Jotenkin oli hiljaisen oloista. Tai siis tosi hiljaista! Ja monet kaupatkin tuntuivat olevan kiinni. Vaikka oli maanantaipäivä. Lopulta löydettiin pieni konditorio, jossa nautittiin kahvit ja teet ja sacherkakut. Jännää kuinka erilaista on meno, kun valtio vaihtuu. Minulle jäi Itävallasta ja itävaltalaisista, tai ainakin tästä kyseisestä kaupungista jokseenkin kalsea fiilis (ehkä sääkin saattoi vaikuttaa asiaan). Kun taasen Liechteinsteinissa tuntui jotenkin leppoisammalta, hauskemmalta, ystävällisemmältä ja avoimemmalta meno. Jotenkin. Vaikka eihän me siellä paljon paikallisia kohdattu :D mutta sellainen yleisfiilis jäi. Että on helpompi olla ja hengittää.


Hämmentävän turkoosihkoa vettä virtasi. Enkä edelleenkän tiedä, mikä on tuo joki tai virta, kun ei sitä kartassa mainita. Kai vain Reinin sivuhaara, vailla sen kummempaa nimitystä.





Olihan siellä hauskojakin juttuja!

Eipä siinä sen kummempia - kämppiä päin!


Kotimatkalla pysähdyttiin piipahtamaan liechtensteinilaisessa ostoskeskuksessa. Oh well, ei se ollut kovinkaan kattava tai tarkoitusperiemme mukainen - muutama luksuskauppa lähinnä.


Minusta on kiva aina joku pieni matkamuisto ostaa reissullani. Tällä kertaa ei löytynyt parempaa kuin punainen, tyylikään ohut kuulakarkikynä matkamuistomyymälästä - nyttemmin jo johonkin hävinnyt :( No mutta jos rehellisiä ollaan, niin kyllä henkiset matkamuistot ovat tästä matkasta sen verran laadukkaita, että ne riittävät vallan mainiosti. Moni inspiraatiopuuska ollut tykönä. Ja hankkihan Mikko sellaisen punaisen purkin, josta kuuluu lehmän ääni. Ainiin! Ja onhan minulla se pyöreä sileä kivi, jossa on ihan kuin puu kummallakin puolen. Mikko löysi Reinin pohjasta - onko se sitten sekä Liechtensteinista että Sveitsistä? Mahtavaa!


Illalla koitettiin mahdollisimman tehokkaasti tyhjentää jääkaappia (tuliko sittenkin hankittua liikaa ruokaa?) ja ihan vaan hyggeiltiin. Ihanaa lomailua! Herran jestas kyllähän sitä pitää loikoiluaikaakin olla!


Seuraavana aamuna minulla ja Mikolla olikin paluulento Berliiniin. Vanhempani jäivät vielä pariksi yöksi Sveitsiin.


Hei-hei!




Kyllä, loppukaneettina, että hieno paikka - siis ihana suorastaan! Jotain samaa maagisuutta kuin Islannissa. Taianomainen, salainen soppi, vaikkakin keskellä kaikkea. Mutta luulenpa, että valitsemamme ajankohta ja ne auringonsäteet vaikuttavat myös tähän vibaan. Suosittelen lämpimästi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...