tiistai 13. kesäkuuta 2017

Erinäisiä pakoja ennen kotiinpaluuta


Torstai - viimeinen varsinainen päivä ihanassa Budapestissä. Nukuttiin vähän pidempään ja aamiaistettuamme otettiin ratikkaa ja bussia suoraan päivän ensimmäiseen kohteeseen, nimittäin escape-huoneeseen.


Samalta puiljulta tosiaan kuin se tiistainenkin veto, mutta eri paikassa. Heineken Pub oli mission nimi. Peli vei meidät futuristiseen, taianomaiseen baariin, jossa tehtävänämme oli löytää salaisen olutreseptin kaikki ainesosat. Sisältyipä seikkailuun vähän aikamatkailuakin. Oli vähän kinkkinen - jouduttiin muutamat vinkit pyytämään, mutta selvittiin. (Harmi vaan että palkintokaapissa odotti TYHJÄ Heineken-pullo!)


Pelinvetäjä kertoi meille, että joku porukka oli perunut tulonsa, joten nyt voitaisiin jatkaa toiseen huoneeseen. Hetken mietittiin ja päätettiin, että no hitto miksei. Ei se tosiaan kuitenkaan ollut kuin sen kympin per nenu.

Toisen huoneen (Dark Room) missiona, meidän piti murtautua asuntoon, etsiä sieltä videokasetti, joka sisälsi epäsuotuisaa materiaalia ystävästämme, ja paeta kämpästä. Täysin erilainen kuin edeltävä huone, mutta vähintään yhtä hyvä. Autenttinen.


Kunnialla siitäkin suoriuduttii, jee meidän tiimi! 

Kyseiset huoneet sijaitsivat kaupunginpuiston laidalla, joten siitä oli näppärä kävellä puiston poikki Sankarten aukiolle. (Oikeastaan oltaisiin toivottu, että olisi sattunut kalja- ja lounaspaikka matkan varrelle, mutta ei näkynyt.)


Sankarten aukio eli Hösök Tere. (Jota tuli hoettua paljon matkan aikana ja edelleenkin... :D) Massiivisia patsaitahan siellä oli. Ja joku teinituristilauma, jotka halusivat ottaa meijän kaa kuvan. Haha. 

Nälkä oli melkoinen, joten otettiin siitä "Pikkumyyrä" (M2 -metrolinja: mannereuroopan vanhin linja) muutaman pysäkin päähän oivaan meksikolaiseen pikaruokaraflaan: Arriba Taqueria - siis törkeen hyvät setit kyllä (vaikka palvelu olikin vähän kehnompaa - taisi olla huono päivä tädillä.)



Metrolla takaisin Keskuspuistoon ja sen keskellä sijaitsevaan jättimäiseen, kenties Budapestin tunnetuimpaan kylpylään: Széchenyi Thermal Badiin.


Saunat eivät tehneet vaikutusta, höyryhuoneet olivat ihan jees, mutta erityisesti ulkoaltaissa oli aivan huikeaa liota ja rentoutua, kuuman höyryn syleilyssä. Oi ihanuutta!




Vaan parasta!


Pari kolme tuntia puljattuamme, pikaseen kämpille vaihtamaan vaatteet. 


Ja ratikalla Mikon nuoruudenkaveria tapaamaan.





 
Iltapalaksi tyhjennettiin jääkaappi. Laskettiin rahat. Olishan niillä vielä yhdet bisset saanut, mutta meikä oli niin naatti, että halusin vaan nukkumaan. Ihan hyvällä omalla tunnolla - olipahan tullut nähtyä ja koettua huikeasti vaikka mitä!

Aamulla aikainen herätys. Koneemme lähti kymmeneltä. 


Oltiin kentällä hyvissä ajoin. Pienihän se on kuin mikä - ei paljoa tarvinut jonotella. No, kerrankin niin päin. Ehdittiin lounastaa. Minulle pala sienipitsaa ja Mikolle gulassi (jota ei ollutkaan reissun aikana vielä saanut - haa!)


Hain vielä jonkun limsan, jotta saatiin toiseksi viimeinenkin roponen käytettyä. Viimeisen kolikon otin matkamuistoksi.

Ja sit mentiin.


Budapest oli kyllä ihana. Taisin vähän ihastua! Ehdottomasti joskus uudestaan. Ehkä kesäaikaan. Ja onhan meillä nyt syykin palata - pitää käydä tsekkaamassa onko lukko paikoillaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...