tiistai 13. kesäkuuta 2017

Erinäisiä pakoja ennen kotiinpaluuta


Torstai - viimeinen varsinainen päivä ihanassa Budapestissä. Nukuttiin vähän pidempään ja aamiaistettuamme otettiin ratikkaa ja bussia suoraan päivän ensimmäiseen kohteeseen, nimittäin escape-huoneeseen.


Samalta puiljulta tosiaan kuin se tiistainenkin veto, mutta eri paikassa. Heineken Pub oli mission nimi. Peli vei meidät futuristiseen, taianomaiseen baariin, jossa tehtävänämme oli löytää salaisen olutreseptin kaikki ainesosat. Sisältyipä seikkailuun vähän aikamatkailuakin. Oli vähän kinkkinen - jouduttiin muutamat vinkit pyytämään, mutta selvittiin. (Harmi vaan että palkintokaapissa odotti TYHJÄ Heineken-pullo!)


Pelinvetäjä kertoi meille, että joku porukka oli perunut tulonsa, joten nyt voitaisiin jatkaa toiseen huoneeseen. Hetken mietittiin ja päätettiin, että no hitto miksei. Ei se tosiaan kuitenkaan ollut kuin sen kympin per nenu.

Toisen huoneen (Dark Room) missiona, meidän piti murtautua asuntoon, etsiä sieltä videokasetti, joka sisälsi epäsuotuisaa materiaalia ystävästämme, ja paeta kämpästä. Täysin erilainen kuin edeltävä huone, mutta vähintään yhtä hyvä. Autenttinen.


Kunnialla siitäkin suoriuduttii, jee meidän tiimi! 

Kyseiset huoneet sijaitsivat kaupunginpuiston laidalla, joten siitä oli näppärä kävellä puiston poikki Sankarten aukiolle. (Oikeastaan oltaisiin toivottu, että olisi sattunut kalja- ja lounaspaikka matkan varrelle, mutta ei näkynyt.)


Sankarten aukio eli Hösök Tere. (Jota tuli hoettua paljon matkan aikana ja edelleenkin... :D) Massiivisia patsaitahan siellä oli. Ja joku teinituristilauma, jotka halusivat ottaa meijän kaa kuvan. Haha. 

Nälkä oli melkoinen, joten otettiin siitä "Pikkumyyrä" (M2 -metrolinja: mannereuroopan vanhin linja) muutaman pysäkin päähän oivaan meksikolaiseen pikaruokaraflaan: Arriba Taqueria - siis törkeen hyvät setit kyllä (vaikka palvelu olikin vähän kehnompaa - taisi olla huono päivä tädillä.)



Metrolla takaisin Keskuspuistoon ja sen keskellä sijaitsevaan jättimäiseen, kenties Budapestin tunnetuimpaan kylpylään: Széchenyi Thermal Badiin.


Saunat eivät tehneet vaikutusta, höyryhuoneet olivat ihan jees, mutta erityisesti ulkoaltaissa oli aivan huikeaa liota ja rentoutua, kuuman höyryn syleilyssä. Oi ihanuutta!




Vaan parasta!


Pari kolme tuntia puljattuamme, pikaseen kämpille vaihtamaan vaatteet. 


Ja ratikalla Mikon nuoruudenkaveria tapaamaan.





 
Iltapalaksi tyhjennettiin jääkaappi. Laskettiin rahat. Olishan niillä vielä yhdet bisset saanut, mutta meikä oli niin naatti, että halusin vaan nukkumaan. Ihan hyvällä omalla tunnolla - olipahan tullut nähtyä ja koettua huikeasti vaikka mitä!

Aamulla aikainen herätys. Koneemme lähti kymmeneltä. 


Oltiin kentällä hyvissä ajoin. Pienihän se on kuin mikä - ei paljoa tarvinut jonotella. No, kerrankin niin päin. Ehdittiin lounastaa. Minulle pala sienipitsaa ja Mikolle gulassi (jota ei ollutkaan reissun aikana vielä saanut - haa!)


Hain vielä jonkun limsan, jotta saatiin toiseksi viimeinenkin roponen käytettyä. Viimeisen kolikon otin matkamuistoksi.

Ja sit mentiin.


Budapest oli kyllä ihana. Taisin vähän ihastua! Ehdottomasti joskus uudestaan. Ehkä kesäaikaan. Ja onhan meillä nyt syykin palata - pitää käydä tsekkaamassa onko lukko paikoillaan :)

Budapestin keskiviikkoillan riennoissa


Vuoristoilta kaupungin tasalle laskeuduttuamme käytiin kotona siistiytymässä. Iltapäiväsuihkuista oikeastaan muodoistui reissun aikana tapa. Kiva aamuisin päästä nopsakkaan liikenteeseen ja sitten vasta ennen illallistamista laittautua kunnolla. Ehkäpä ottaa pikku nokosetkin tai lasillinen siinä ohessa.


Keskiviikkoiltana vein meidät flippermuseoon, jossa näytillä yli sata flipperiä (ja joitakin muitakin pelejä) eri vuosikymmeniltä. Ja no, ei vain näytillä vaan niillä pääsi myös pelaamaan!




Ihan ilmaiseksi ja rajattomasti (kunhan siis maksoi sisäänpääsyn n. 10 EUR).




Tuolla olisi helposti saanut menemään koko päivän, mutta taidettiin tällä kertaa tyytä pariin tuntiin, sillä ruokaa piti saada kanssa. Olin tsekannut että siinä parin pysäkin päässä joen toisella puolen sijaitsi lupaava Trofea Grill -buffetravintola. Mikään RAX-buffa ei ole kyseessä, vaan asteen verran fiinimpi paikka, jossa valkoiset pöytäliinat, nurkassa pianisti soittamassa flyygeliä, pyötiin tarjoilu juomien suhteen (olut, viinit ja skumppa kuuluivat hintaan) - tunnelmallista! En tiedä onko lounasaikaan paljon lapsiperheitä esim, mutta ainakin kun näin myöhään saavuttiin niin oli ihanan rauhallista ja saatiin sivistyneesti nauttia illallisestamme.


Oli hyvät antimet ja kasvissyöjällekin riitti herkkuja. Oikeastaan mulle olisi riittänyt kattavan salaattipöydän tarjonta, mutta oli siinä lämmintäkin tarjolla. Oli myös iso kala- ja lihatiski, josta sai itse valita mitä kokki sinulle paistaisi.


Ja toki jälkkärilajitelmat viimeisen päälle.




Ehtihän siinä vajaassa parissa tunnissa parit skumpat ja punkut juoda :D Ja hintaa tosiaan alle 20 per nenä (taidettiin saada vielä alennuksella kun tultiin sen verran myöhään). Iso suositus! Varmaan menisin toistekin.

Ruokailun jälkeen hakeuduttiin malkaiseville vähän erilaisempaan ympäristöön, kun sattumalta päädyttiin Vittula-nimiseen räkäiseen baariin, jonka olemassaolon olin kyllä tiedostanut, mutta sittemmin päättänyt pudottaa kohteen ohjelmastamme. Tai ei kai se koskaan siihen kuulunutkaan.


No mutta niin, toisaalta olin kyllä tarkoituksella jättänyt iltoihin sitä arpapelivaraa. 





Sehän osoittautuikin varsinaiseksi kulttimestaksi. Juotiin kaljaa, saatiin uusia kavereita, juteltiin ja tanssittiin.





Alkoi siinä aamu melkein jo sarastaa kun lähdettiin kotiapäin. Ratikkaa odotellessa tavattiin mukava berliiniläispariskunta, joiden kanssa juteltiin niitä näitä auf deutsch.


Egészségedre!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...