tiistai 16. toukokuuta 2017

Ystävänpäivä ja sen ilta


Tiistaina oli leppoisa, ohjelmaltaan kenties hieman väljempi päivä. Heräiltiin, aamiaistettiin ja lähdettiin tsekkaamaan muutamat nähtävyydet.


Raoul Wallenbergin Memorial Parkista löytyi Elämän puu -muistomerkki, jonka jokaiseen lehteen on kirjoitettu holokaustin urhien nimiä. Joku synagoga taisi olla siinä yhteydessä, eikä oikein vaikuttanut siltä, että sinne välttämättä olisi noin vain voinut tepastella - olisko ollut joku sisäänpääsymaksu, vai tulkittiinko vaan väärin. Joka tapauksessa ihan hyvin näkyi puu siitä tieltäkin aidan takaa.


Jatkettiin matkaa. Tiesittekös, että Rubikin kuutiokin on unkarilaista perua?



Seuraavaksi oli ohjelmassa kevyttä kipuamista, nimittäin Pyhän Tapanin kirkko, ja sen näköalatasanne hintaan 500 HUF per hlö.


Ensin kierreportaat ja sitten vähän pelottavammat ritiläportaat. Erityisesti Mikkoa heikotti ja huippasi, eikä se itsellekään ollut helppoa. (Hissillä päästiin oikaisemaan onneksi alastullessa.)


Mutta hyvät maisemat oli. Ilmeisesti parhaat Pestin puolelta. 


Aurinko näyttelehti. Tuumattiin, että vois olla kaljan paikka. Jatkettiin matkaa kohti seuraavaa kohdetta - josko matkan varrelta löytyisi joku mesta.


Holy hand grenade!



Ei nyt sinänsä ollut paljon tarjontaa matkamme varrella, mutta päädyttiin Aviator-nimiseen kuppilaan, joka oli oikein jees.


Siitä ihan pikkukävelyn päässä sijaitsi Tonavan kengät


Todella aidon näköisiä kenkäveistoksia, jotka symboloivat niin ikää murhattuja juutalaisia. Siihen heidät oli Tonavaan ammuttu (pyydetty kuitenkin kengät ensin riisumaan).


Mikko kävi kokeilemassa vettä - kylmää oli kuulemma.

Raskaamman historiallisen osion jällkeen oli aika vaihtaa vähän iloisemmalle vaihteelle. Otettiin ratikka sille vihreälle sillalle. 


Mietitiin, olisiko lukon paikka Budan vai Pestin puolella. Siihen suunnilleen keskelle me tällättiin, mutta muistaakseni pikkiriikkisen enemmän Budaan, sillä perusteella, että siellä ensiyö vietettiin.

Päivä alkoi taas kallistua illan puolelle. Katselin kelloa, että kirppiksen verran olisi vielä aikaa. Hada -nimellä oli löytynyt kirppari vallan majoituksemme vierestä. Ainakin kartalla. Fyysisesti ei osoitteesta nimittäin mitään löytynyt. Jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin päädyttiin toistamiseen siinä vieressä tönöttävään Corvin Plaza -ostoskeskukseen, jonka alakerrasta kirppis iloisesti bongautui.


Löytyi kolmet legginsit ja kolmet minihameet. Halpaa oli! Oisko näille tullut hintaa joku parikyt euroa. Kyseisestä ostarista pitäisi muuten löytyi myös luistinrata.

Noniin, palattiin siis kämpille, jossa kokattiin illallista. Pastaa jossain tomaattisessa kastikkeessa, pakastevihanneksia ja sitä unkarilaista, suussa sulavaa fetaa. (Ja Mikolle possupihvit).


Täytyy myöntää oli kyllä hirveän hyvää sekin! (Olihan meillä voita paistamiseen ja suolaa ja pippuria maustamiseen.) Ja oikein täydellisellä ajoituksella saatiin syötyä. Siitä nimittäin ilta jatkui jännittävissä tunnelmissa...



Paniq Room -nimiseltä escape room -puljulta olin varannut meille kaksikin peliä lomallemme (koska halpaa: n. 10 EUR per hlö). Niistä ensimmäinen Lost 2 löytyi ihan vierestä. Toteutukseltaan kyseinen huone ei ollut ihan uusinta teknologiaa (no ei kai tietty autiolla saarella muutenkaan), mutta oli siellä muutama siisti juttu. Selvittiin parin minuutin lisäajalla - toisaalta yksi osa puuttui pelistä, mikä johti jumiutumiseen ja ajan vierimiseen. Voittajafiilis silti siis. Pelinkulku käytiin purkamassa ihastuttavassa keinuhevosbaarissa Hintaló Iszodassa.




Yhdet juotiin, kuunneltiin kivaa saksankielistä (!) räppiä, ja sit nukuksiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...