maanantai 22. toukokuuta 2017

Päiväretki vuorille


Keskiviikkona oli retkipäivä. Tankattiin siis reilulla aamiaisella ennen kuin lähdettiin liikenteeseen.


Ei ollu ehkä ihan niin lämmin ja aurinkoinen sää kuin oltiin toivottu - vähän välillä kylmyys tuntui menevän luihin ja ytimiin, mutta kyllä siitä selvittiin lämpimällä vaatetuksella ja reippaalla askeleella.

Matkattiin Budan puolelle Széll Kálmán térille, josta oli vajaan kilsan kävely hammasratasjunalle, johon niin ikään kävi se julkisten viikkolippumme.



Se oli jännää ja jämäkkää kyytiä. Eikä siinä kaikki: ylöspäin edetessämme kohdattiin aurinko!



Eikä aikaakaan kun oltiin jo huipulla ja päätepysäkillä. Kuinka ihanasti kevät meitä syleilikään!

Siitä ihan kivenheiton päästä lähti seuraava jännä kulkuneuvo, nimittäin lasten rautatie.



Junan kuskia lukuunottama henkilökunta nimittäin koostui lapsista. Jostain luin, että varsin haluttu työpaikka on kyseessä ja vaan hikareista hikarimmat pestiin saattavat päästä. Ja mikäs siinä. Lipun ostokin onnistui jämptisti ja ongelmitta englanniksi (pari euroa maksoi per hlö)


Mut oli se vähän outoa. 



Mentiin muutama pysäkki siellä metsässä ja jäätiin Jánoshegyllä pois.


Siitä matka taittui jalkaisin kohti huippua. Ei tyydytty muuhun kuin Budan vuorista korkeimpaan!





Ja siellä huipulla häämöttävään näköalatorniin... Ei kylläkään sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta näytti kivalta, joten päätettiin käydä tsekkaamassa.


Tuo keskitasanne vielä menetteli.


Olo kuin pilvilinnassa. Huhuh!

Siitä vielä ylemmäs kun kivuttiin ja ihan sinne huipulle, jossa oli ihan liian matalat kaiteet niin jösses oli fiilis, että maailma kaatuu. Molemmat siinä lattialla istuttiin ja haukottiin henkeämme :D No mutta, olipahan kokemus!



Suunta alaspäin.



Siitä nimittäin lähti seuraava menopeli: hiihtohissi. Enpäs ollut sellaisessakaan aikaisemmin ollut. Sillä livuttiin vuorta alaspäin kohti kaupunkia (1000 HUF per hlö eli reilu kolme euroa).




Ajattelin, että kivempi mennä reitti tähän suuntaa, että näkee maisemia laskeutuessa. Alapysäkin vierestä lähti bussi, jolla päästiin takaisin sivistyksen pariin.


Metsästettiin kaljapaikkaa, vessaankin kun oli päästävä (hiihtohissin yläpäässä sijaitsevan ravintolan vessat olivat epäonneksemme pois käytöstä, joten ei jääty siihen oluselle.)


Lopulta löytyi ihan kiva kuppila, jossa nautittiin tuopposet ennen kämpille suuntaamista. 



Päivä oli nähkääs vasta puolivälissä - mitä kaikkea kivaa olinkaan illaksi suunnitellut, selviää seuraavassa osassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...