maanantai 24. huhtikuuta 2017

Budapestin yössä


Auringon viimesäteet värittivät Budapestin kattoja kun astuttiin hissistä ulos Corvin Platza Apartmentsin viidennessä kerroksessa. Studio apartment oli täydellinen tarpeisiimme.


Vuodesohvakin oli varsin ookoo neljäksi yöksi. Oli oma parveke ja kattoikkuna.



Hintaa neljälle yölle tuli 103 euroa, vähemmän siis kuin se yksi yö Gellertissä ;) Ainoana miinuksena vessapaperi-käytäntö: kämpässä odotti tasan yksi rulla ja sievä lappunen: respasta saisi hakea lisää yksi kerrallaan.

Otettiin minitirsat, joiden jälkeen käväistiin lähikaupassa ostoksilla. Jonkin näköinen discounter siinä oliki ihan vieressä, mutta se ei ihan vastannut tarpeisiimme. Niinpä otettiin muutama lisäaskel ja päädyttiin tuttavallisesti Penny Marktiin. Aamiaistarpeet ja seuraavan päivän illallisainekset kämpille roudattuamme oli aika aloittaa juhlailtaan valmistautuminen.


Olin kiskalta bongannut mielenkiintoisen oluen. Oli hyvää!

Mikko sen sijaan oli bongannut matkan varrelta kiintoisan ravintolan: Krak'n Town.


Steampunk-henkinen crafbeer-mesta oli se. Meidät johdatettiin alakertaan baarin puolelle, sillä haluttiin vain yhdet oluset nauttia.





Siitä jatkettiin Ketjusillalle, jonne tarkoituksenamme oli käydä kiinnittamässä Mikolta joululahjaksi saatu rakkauslukko.  


Mutta vielä mitä! Kyseinen siltä oli niin jämäkkää tekoa, ettei siitä löytynyt lukolle sopivaa paikkaa! Ämistyneinä tovi tutkittiin sillan rakenteita ja tuumattiin, että käydään viemässä lukko seuraavana päivänä sille vihreälle sillalle, joka oli muutenkin enemmän mieleemme. Eihän se nyt niin päivän päälle ollut.


Matkalla metroon tuli vastaan "luovuttajien lukkopömpeli".

Tartuttiin vanhempieni vinkkiin ja suunnattiin keskiaikaiseen Lancelot-nimisen ravintolaan illallistamaan. Nettisivujen mukaan olisivat auki yhteen, mutta todellisuudessa olivatkin kahteentoista. Ystävällisesti ottivat meidät kuitenkin sisään kellon ollessa yksitoista. 



Kylläpä maistui niin sherry kuin merlottikin hyvältä noista savikolpakoista! Etenkin kun kaverina oli iso lautasellinen unkarilaista, tuhtia ja rasvaista ruokaa. Paikan periaatteisiin kuului myös syödä käsin.


Kasvislautanen ihan jees. Yhtäkkiä sen keskiaikaisen musiikin välissä soi EUROVIISUJEN TUNNUSSÄVELMÄ! Kuinka ihmeessä!? Ihan liikutuin.

Kotimatkalla päätettiin vielä piipahtaa Budapestin kuuluisimmassa rauniobaarissa Szimpla Kertissä.


Siellä oli mukavaa. Erilaisia soppeja: oluttupa, viinibaari, shisha loungeja ja ulkotuli. Vähän tuli Berliini ja vanhat hyvät ajat mieleen (viitaten Tachelesiin esim.)




Mikko joi oluen ja mie caipirinhan. 


Ja niin oli taas aika painua pehkuihin - seuraavana päivänäkin kun oli hienoa ohjelmaa tiedossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...