torstai 26. tammikuuta 2017

Hidden City


Lauantaiksi oltiin minun toiveesta kaavailtu Hidden City -niminen peli, jossa liikutaan ympäri kaupunkia tekstarivihjeitä seuraten. Olisin halunnut testata muutamatuntisen satumaailmateemaisen Taikapeilin, mutta kompromissina valittiin lyhyempi, West Endiin ja Covent Gardeniin sijoittuva Cryptic Covent Caper.

Treffattiin Milja kyseisen pelin aloituspisteenä toimivassa elokuvateatteriravintolassa. Tilattiin pullo hyvää roséviiniä ja startattiin peli.


Ensimmäinen vihje kuului: "Stay seated for this first of 13 clues. Let's start with a hard one involving some of cinema's giants. Climb down the face of piled Caine, Hopkins, Andrews, Pegg, Lee, Ifans and Nighy. Shhh! What star can you see leading, but not hear?"


Tiedätkö sinä? Mie kekkasin ja niin oikea vastaus tekstaamalla saatiin seuraava vihje, jota varten pitikin lähteä liikkeelle.


Vihjeiden perusteella piti tästä eteenpäin keksiä minne suunnata ja perille päästyään löytää vastaus annettuun kysymykseen.


Me suoritettiin peliä leppoisissa merkeissä, ei oltu kilpasuunnistamassa. Olihan aika-arvioksikin annettu väljä 2,5-3,5 tuntia sisältäen 90 min lounastauon. Kivoihin paikkoihin peli meidät veikin!














Ei tuo aika-arvio ihan vaan meidän kohdalla pitänyt paikkansa - oltaiskohan puoleen väliin päästy. Vihjeet olivat vähän kinkkisiä kun on vieras kaupunki kyseessä, mutta etenkin kun olivat ulkomaan kielellä! Ei välillä meinattu tajuta oikein mitään ja piti pyytää lisävihjeitä.

Ilta alkoi pikkuhiljaa laskeutumaan kaupungin ylle ja Anneka ja äiti lähtivät kämpille. Me jatkettiin suunnistusta vielä Miljan kanssa. Peli johdatti meidät National Portrait Galleryyn (Museoihin Lontoossa ilmainen sisäänpääsy!), missä kohdattiin teknisiä ongelmia.


Käytiin välikaljalla ja koitettiin saada tekstariyhteys takaisin.


Harmiksemme peli olisikin vielä jatkunut museossa, skipattiin se rasti ja seuraava tuntui liian vaikealta siihen hetkeen, joten päätin minäkin suunnata kämpille, olihan kellokin jo sen verran.

Vähän jäi harmittamaan, että jäi haaste kesken, mutta ehkä joskus vielä. Kiva konsepti - tuollaista saisi olla täällä Berliinissäkin ja miksei myös Suomessa! Siinäpä esim. Kouvolaan mietittävää.


Lauantai-illan siiderikylpy


Hiustenlaittoa



Sit oltiin valmiit lähtee pubiin yksille.

Siinä meidän ihan lähellä oli perjantai-iltana ollut melkoinen meininki, mutta lauantai-iltana paikka oli jostain syystä kiinni. No, ehkä se oli enemmänkin sitten sellainen after-work mesta. 


Seuraava paikka osoittautui enemmänkin hampurilaisravintolaksi kuin pubiksi. 


Löytyi se pubikin siitä sitten googlettamalla. Päästin ne yhdet nauttimaan.


Sitten kotiin iltapalasalaatille ja nukkumaan.



Meikkien peseminen ennen nukkumaanmenoa on tärkeää.

perjantai 20. tammikuuta 2017

London Eye ja kumppanit


Tosiaan, päästiin hyvissä ajoin lauantaiaamupäivänä liikenteeseen. Oli varattu liput London Eyehin heti kun se aukeaisi. Miellä oli hyvin aikaa, joten päätettiin käveleksiä kohteeseen. Minusta muutenkin reissussa kannattaa kävellä mahdollisimman paljon - näkee enemmän.




Kovin oli hiljaista kaupungilla! Starbucks tuli vastaan ja tuumattiin, että chai latte soijamaidolla voisi tehdä kivan säväyksen.



Ja tekihän se!


Westmister Abbeyhän se siinä. Alkoi väkeäkin tulla vastaan turistilaumojen muodossa.


Big Ben!


Siellä häämöttää. Meillä oli varaus kymmeneksi ja niin kuin tarkkasilmäiset ovat saattaneet havaita, oltiin vähän etuajassa. Pyörä kuitenkin jo pyöri ja päästiin toki kyytiin (lipuillamme mukavasti jonon ohi).








Hyvät oli näkymät ja lämmin muukin kuin tunnelma. 

Hommaan kuului myös kiva, lyhyt 4D-elokuvapläjäys, jossa mm. lunta sateli katsojien päälle. (Siis ei tuolla pyörässä vaan erillisessä teatterissa siinä vieressä :))


Vahanukkeja

Elämyksien jälkeen jatkettiin matkaa Thamesin viertä pitkin.







Tuo paikka oli täynnä skeittaajia iltapäivällä (tuohon aikaan ilmeisesti vielä nukkumassa).


Alkoi vähän hiukomaan ja päädyttiin lounastamaan. Vai olikohan se enemmänkin aamiaistamaan, kun ei tainnut vielä olla lounasaika (soppaa oltaisiin haluttu).


Anneka valitteli avokadojen ja perunoiden raakuutta, mutta minulle ainakin maistui. Vegeannos huuhdottiin alas milläs muullakaan kuin Bulmers-siiderillä. Tai niinkuin täälläpäin on tapana sanoa: pullomerellä.


Koitin etsiä geokätköä. Ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi kiva vihreä pläntti yläilmoista.




Aurinkokin paisteli!


Milja soitteli. Meillä oli pian alkava muuan mielenkiintoinen aktiviteetti nimittäin!


Katolta päästiin näppärästi Waterloo-sillalle. 



Sieltä löytyi Waterloo Sunset - sentäs!


Sitten oli aika etsiä salaperäisen aktiviteetin aloituspiste. 

Siitä lisää ensi kerralla!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...