maanantai 24. huhtikuuta 2017

Budapestin yössä


Auringon viimesäteet värittivät Budapestin kattoja kun astuttiin hissistä ulos Corvin Platza Apartmentsin viidennessä kerroksessa. Studio apartment oli täydellinen tarpeisiimme.


Vuodesohvakin oli varsin ookoo neljäksi yöksi. Oli oma parveke ja kattoikkuna.



Hintaa neljälle yölle tuli 103 euroa, vähemmän siis kuin se yksi yö Gellertissä ;) Ainoana miinuksena vessapaperi-käytäntö: kämpässä odotti tasan yksi rulla ja sievä lappunen: respasta saisi hakea lisää yksi kerrallaan.

Otettiin minitirsat, joiden jälkeen käväistiin lähikaupassa ostoksilla. Jonkin näköinen discounter siinä oliki ihan vieressä, mutta se ei ihan vastannut tarpeisiimme. Niinpä otettiin muutama lisäaskel ja päädyttiin tuttavallisesti Penny Marktiin. Aamiaistarpeet ja seuraavan päivän illallisainekset kämpille roudattuamme oli aika aloittaa juhlailtaan valmistautuminen.


Olin kiskalta bongannut mielenkiintoisen oluen. Oli hyvää!

Mikko sen sijaan oli bongannut matkan varrelta kiintoisan ravintolan: Krak'n Town.


Steampunk-henkinen crafbeer-mesta oli se. Meidät johdatettiin alakertaan baarin puolelle, sillä haluttiin vain yhdet oluset nauttia.





Siitä jatkettiin Ketjusillalle, jonne tarkoituksenamme oli käydä kiinnittamässä Mikolta joululahjaksi saatu rakkauslukko.  


Mutta vielä mitä! Kyseinen siltä oli niin jämäkkää tekoa, ettei siitä löytynyt lukolle sopivaa paikkaa! Ämistyneinä tovi tutkittiin sillan rakenteita ja tuumattiin, että käydään viemässä lukko seuraavana päivänä sille vihreälle sillalle, joka oli muutenkin enemmän mieleemme. Eihän se nyt niin päivän päälle ollut.


Matkalla metroon tuli vastaan "luovuttajien lukkopömpeli".

Tartuttiin vanhempieni vinkkiin ja suunnattiin keskiaikaiseen Lancelot-nimisen ravintolaan illallistamaan. Nettisivujen mukaan olisivat auki yhteen, mutta todellisuudessa olivatkin kahteentoista. Ystävällisesti ottivat meidät kuitenkin sisään kellon ollessa yksitoista. 



Kylläpä maistui niin sherry kuin merlottikin hyvältä noista savikolpakoista! Etenkin kun kaverina oli iso lautasellinen unkarilaista, tuhtia ja rasvaista ruokaa. Paikan periaatteisiin kuului myös syödä käsin.


Kasvislautanen ihan jees. Yhtäkkiä sen keskiaikaisen musiikin välissä soi EUROVIISUJEN TUNNUSSÄVELMÄ! Kuinka ihmeessä!? Ihan liikutuin.

Kotimatkalla päätettiin vielä piipahtaa Budapestin kuuluisimmassa rauniobaarissa Szimpla Kertissä.


Siellä oli mukavaa. Erilaisia soppeja: oluttupa, viinibaari, shisha loungeja ja ulkotuli. Vähän tuli Berliini ja vanhat hyvät ajat mieleen (viitaten Tachelesiin esim.)




Mikko joi oluen ja mie caipirinhan. 


Ja niin oli taas aika painua pehkuihin - seuraavana päivänäkin kun oli hienoa ohjelmaa tiedossa.

Suunta ylöspäin!


Maanantaina käytiin herättyämme nauttimassa Gellertin aamiaisesta, joka oli varsin jees. Laitettiin kamat kasaan. Oli aika vaihtaa majoituspaikkaa.



Seuraavaksi neljäksi yöksi oltiin varattu asunto Corvin Platza Apartmentsilta, joka sijaitsi suht lähellä joen toisella puolen. Check-in alkoi vasta klo 15 (maksua vastaan olisi voinut kirjautua sisään jo  klo 12, mutta ei koettu tarpeelliseksi), joten käytiin heittämässä meidän laukut säilytykseen ja päätettiin nyt kiivetä sinne Gellert-vuorelle, kun kerran aurinkokin jatkoi paistamista.

Käytiin hakemassa kiskalta oluet evääksi, ja ehdotin, että kierrettäisiin Gellert-kylpylän takaa, jospa sieltä saisi kuvan ulkoalueesta.


Ja saihan sieltä!


Siellä oltiin edellisenä iltana pulikoitu. 


Ja siitä vierestä alkoi se jyrkempi reitti Gellert-kukkulan päälle.








Aina vaan ylöspäin.


Paikoitellen saattoi vähän huipata. 


Ja vielä.


Huipulla odotti vapaudenpatsas. Kukkulalle kiipeämisestä puhuttaessa useasti oli tullut vastaan termi patikointi, mutta ei se nyt niin iso urheiluisuoritus ollut sentään :D


Käytiin aurinkoon istumaan ja korkattiin bisset. Kippis meille!


Siinä hetkessä ja paikassa oli ihan kevät. Mikko laittoi Zero db:tä soimaan. Sydän oli pakahtua onnesta.


Eikä aikaakaan kun intialainen n. 10 miehen seurue halusi innoissaan tulla valokuvatuttamaan itsensä yksi kerrallaan meidän seurassa. Paikallinen nähtävyys.




Haluttiin ottaa tälläinen söpistelykuva tuon taustalla haamöttävän ketjusillan kera kun sitä pitkin oli määrä illemmalla käppäillä. Siinä sillan päässä pönöttävä Linnavuori funicularineen jäi tällä kertaa vierailematta, mutta ensi kerralla sitten!

Citadellan sisäpihalta löytyi näppärästi vessa ja siitä jatkettiin sitten varjoisempaa, loivempaa puolta alas. Matkalla käytiin noukkimassa yksi geokätkö.


Käveltiin joen toiselle puolelle ja siitä kohti Kauppahallia. 



Se oli nopeasti läpikävelty, ei oltu just nyt ostamassa mitään ruokatarvikkeita. Yläkerran turistitavarat eivät kiinnostaneet. Alkuperäinen plääni oli ollut syödä langosit, mutta ruokakojujen edusta oli kovin ruuhkaantunut. Piti googlettaa langos plan B.


(Mut ei se sinänsä turha reissu ollut, kun oli sielläkin ihan hyvät vessat.)

Otettiin ratikka Blaha Lujza Térille, josta löytyi Tomi Lángos. No, se oli semmoinen luukku vaan, josta jonkin aikaa jonotettuamme saatiin se langosit sitten. Olipahan halpaa, alle pari euroa kipale. Syötiin ne siinä aukiolla seisaaltaan. Aurinko alkoi hiipua ja tuli vähän vilu, joten lämmin, rasvainen ruoka teki ihan terää.


Yksikin olisi varmaan riittänyt puolitettavaksi, sen verran heviä settiä, mutta pysyipähän nälkä poissa myöhään yöhön asti.

Siitä oli hyvä vyöryä sitten majoituspaikkaa päin. To be continued...

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Reissusuunnitelmasta lipsumisia Budapestissä


Täytettiin tänä vuonna Mikon kanssa kymmenen vuotta. Sitä juhlistaaksemme olin joululahjaksi hankkinut reissun Budapestiin. Ryanairilta lennot - halpaa kun mikä: maksoin vielä ekstraa mieluisista istumapaikoista ja yhdestä matkalaukusta (mennessä 15kg, tullessa 20 kg), eikä kahden hengen menopaluulle tullut hintaa kuin reilu satanen.


Hyvin varhain muuan helmikuinen sunnuntaiaamu suunnattiin Schönefeldin kentälle. Lennon aikana nautittiin meikän tekemistä hyvistä aamiaisleivistä ja katseltiin auringonnousua pilvien yläpuolelta.


Budapestissä oli vilpsakkaa, mutta aurinko paistoi ihanasti!

Kentältä saatiin näppärästi luottokortilla ostettua viikkoliput, jotka maksoivat n. 15 EUR per hlö. Meidän reissu kesti vajaat viisi päivää, mutta ynnäsin, että tuo lippu olisi ehdottomasti kannattavin. Sitä paitsi mukavaa kun ei tarvitse koko ajan olla uutta kertalippua ostamassa. 

Hypättiin bussiin ja siitä metroon, jossa oli mukava tunnelma. Tyylikkäästi rullasi eteenpäin ja mikä äänimaisema!


Muutama pysäkki vielä ratikalla. 


Ja niin oltiin saavuttu ensimmäiseen etappiimme, hotelli Gellertiin, jossa yövyttiin yksi yö. Haluttiin aloittaa juhlamatka luksuksella. Kahden hengen huone näkymällä joelle maksoi yhdeltä yöltä 115 EUR, mutta hintaan kuului aamiainen ja vierailu Spa:ssa, joten varsin hyvä diili mielestäni!


Check-in oli alkava klo 14 ja me oltiin paikalla kymmenen aikoihin, mutta iloksemme päästiinkiin samantien majoittumaan.




Olin laatinut reissuun hienon matkasuunnitelman kullekin päivälle, mutta toki siinä oli jonkin verran hengitysvaraa ja joiltain osin kyseessä oli ns. ehdotelma (joskin hyvin mielelläni joka kohdan olin toteuttamassa).

Ensimmäisenä ohjelmassa olikin päikkärit, haha. Pikku tovi levättyämme lähdettiin kaupungille. Teki mieli bisseä ja rahaakin piti vaihtaa. Muuten niin hyvin matkaan valmistautuneena tämä oli jäänyt vähän vähemmälle selvittelylle. Olin ajatellut, että totta kai iiseintä on luottokortilla nostaa paikallista valuuttaa, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Mitä teetkin, älä vaihda rahaa lentokentällä! Mainostavat että ei mene vaihtomaksua, mutta kurssi on järkyttävän huono. Itse vaihdoin siinä ihan pikkusumman, että on vähän paikallista valuuttaa lompakossa. Kyseltiin hotellin aulastakin miten kannattaisi toimia ja meinasivat, että parasta olisi käydä ihan pankissa, jotka tosin eivät sunnuntaisin ole auki, mutta kaupungilta saattaisi löytyä valuutanvaihtotoimistoja. Ja löytyihän sieltä - käytiin varmaan kymmenessä kysymässä, voiko vaihtaa luottokortilta, mutta käteistä olisi pitänyt olla. Näin olisi saanut vaihdettua parhaalla kurssilla - ensi kerralla sitten massia messiin siis. Monia tunteja asian tähden kaupunkia kierreltyämme ja ongelmaa googleteltuamme päädyttiin nostamaan rahaa OTP-pankin sisätiloissa sijaitsevasta automaatista (ilmeisesti näissäkin on hirveästi eroja, ei varmaan kannata sortua esim. rahanvaihtopisteen edessä sijaitseviin automaatteihin). Kurssi oli varsin kelvollinen eikä nostomaksuakaan mennyt normaalia enempää.

No niin, tähän kaikkeen kului siis sen verran aikaa, että piti skipata ohjelmassa ollut Gellert-vuorelle kiipeäminen, mutta ehdittiin me siinä ohessa tehdä muuta mukavaa.






Miellyttävää olutmestaakin sai vähän hakea, mutta löytyihän se. Nimettiin Keltsuksi. Kiva mesta! ja hyvä palvelu.




Palinkat ja bisset ja kippis ensimmäiselle kahdenkeskiselle matkalle!





Julkiset toimi kaupungissa hirveän hyvin! (Onhan Budapestissä Manner-Euroopan vanhin metrojärjestelmä kuitenkin)


Lounaspaikaksi olin tsekannut hotellin lähettyviltä vegaanisen burgerraflan


Mie otin shiitake quinoa burgerin, jossa oli mungopavun ituja, wasabi coleslawta, vegaanista ruohosipulituorejuustoa, kikhernescramblea, salaattia ja maapähkinäkastiketta. Voi taivas miten hyvää! Mikolla oli perinteisempi burgeri vegaanipekonilla ja -cheddarilla. Hyvää oli sekin!

Maha täynnä olikin sitten hyvä lähteä kylpemään! Harhailtiin hotellin käytävillä kylpytakeissa hetki ennen kuin löydettiin perille. Kylpylä Gellert ja hotellihan eivät siis ole samaa puljua, mutta samassa rakennuksessa ja hotellin vierailla tosiaan tuo diili, että kerran pääsee ilmatteeksi.

Hotellihuoneen avainta vastaan sai rannekkeen kylpylään ja ohjeistusta noudattaen ei otettu mitään arvotavaroita mukaan - ei siis valitettavasti ole kuvia paikasta, mutta otetaanpa tähän yksi nettisivuiltaan:


Käytiin ensin "saunassa". Siellä oli kolme huonetta perättäin, jokainen edellista kuumempi, tietty ilman löylynheittomahdollisuutta. Mutta eipä me sinne saunomaan oltu tultukaan, vaan kuumaan kylpyyn! Löydettiin tiemme ylläolevaan huoneeseen, jossa oli kaksi erilämpöistä allasta. Oli ihanaa lillua hämärässä huoneessa, lämpimässä vedessä, taidokkaiden mosaiikkiseinien ympäröimänä, akustiikkakin oli jotenkin taianomainen.

Vaihdettiin altaasta toiseen ja siinä välissä saatettiin käydä kastautumassa kylmävesitynnyrissä ja hengittelemässä höyryhuoneessa. Päätettiin vielä käydä tsekkaamassa mitä löytyisi "uimahallin" puolelta. Siellä oli uima-allas ja myöskin yksi kylpemäallas, muistaakseni 36-asteinen. Näin kyltin ulkosaunasta ja vaikka tiesin, että ulkoaltaat eivät olisi käytössä, halusin silti käydä tsekkaamassa. Vasta tässä vaiheessa alkoi hahmottua, kuinka hiton iso ja sokkeloinen tämä kylpylä oikein olikaan. Seurattiin nuolia, jotka johdattivat meidät pukukoppien taakse, jossa olikin kuin oli ovi auki. Oltiin jätetty kylpytakit ensimmäiseen huoneeseen, kun piti vaan pikaisesti käydä tsekkaamassa miltä toisella puolen näyttäisi, mutta niin sitä uikeissa sujahdettiin kylmään ulkoilmaan ja värjötellen kivuttiin portaikko ylös. Yläpäässä meitä odotti uskomaton näky: Ylätasanteella oli kuin olikin sauna ja kuuma ulkoallas! Pulahdettiin sekaan. Voiko parempaa fiilistä ollakaan, kuin katsella tähtitaivasta höyryävästä altaasta, rakkaansa sylistä?

Eihän sieltä olisi malttanut lähteäkään, mutta nälkä alkoi tulla.


Omaan kylppäriin siis suihkuun. Lasiin vähän roseviiniä ja illallista varten laittautumaan. Illallispaikaksi olin suunnitellut Rubenia, mutta sepä olikin täynnä. No, en ollut tietoisesti halunnut tehdä ensimmäistäkään illallisvarausta, sillä en halunnut illoiksi kiireen tuntua. Käveltiin lähitienoolla ja etsittiin vaihtoehtoista paikkaa. Kello oli siinä vaiheessa jo aika paljon, olisiko yhtätoista lähennellyt peräti. Päädyttiin Eropa Café -nimiseen ravintolaan. Menun kuvat näyttivät vähän kämäisiltä, mutta henkilökunta vaikutti mukavalta ja paikka viihtyisältä.




Otin jonkun kasvislautasen, ja vaikka se ei tuossakaan niin ihmeelliselä näytä, niin täytyy sanoa, että kyllä maistui! Oikein jees, mukavan tuhtia, rehellistä ruokaa. Ja sain ensikosketuksen unkarilaiseen fetaan, joka suorastaan sulaa suuhun. Oluella huuhdottiin alas, nam!

Vaikka unillekin oli tarvetta, päätettiin vielä lähteä käymään jossain yksillä, malkaisevilla. Lähettyviltä löytyi kivanoloinen paikka Red Ruin, jossa oli silmäämiellyttävä punainen sisustus kommunismiaiheisine dekotuksineen.





Pyydetiin baarimikolta olutsuositukset. Mulle tummaa mustikkaolutta, hyvää!


Ihana päivä oli se! Vaan oli aika suunnistaa yöbussilla unille - seuraava päivä olisi nimittäin itse vuosipäivä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...