keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Hepostellen


Tiistai - viimeinen kokonainen päivä Jamaikalla. Olin päättänyt oikein repäistä, ja varannut itselleni pikku ratsastusretken iltapäiväksi. Pikkubussi tuli hakemaan hotellilta ja ajoi meidät Chukka hevosfarmille.



Siellä meille annettiin kypärät ja pienen briiffauksen jälkeen autettiin hevosten selkään. Kyllä jännitti! Ekaa kertaa heposen selässä, vielä "yksin" ja vieraalla maalla. Mentiin pikkukentällä pari kierrosta ja sen jälkeen kylmiltään maastoon.


Välillä konini meinasi lähteä laukkaamaan ja piti koittaa hillitä sitä ohjaksilla. Kävelyssä oli ihan riittävästi jännitysmomenttia. Mentiin ensin metsään, ylös kukkulalle ja sieltä alas. Homma kävi entistä jännittävämmäksi, kun opas viisasi, että varokaa rotkoa.



Miun heposella oli lyhyt harja, koska se harrastaa pooloa. 




Sieltä koukattiin sitten biitsin kautta takaisin alkupisteeseen. 




Oli pieni tauko, että sai vaihtaa uimavaatteet päälle. 


Loppuhuipennuksena mentiin hevosten kanssa uimaan. Meinasi olla vähän hankalampi pysyä selässä kun ei ollut satulaakaan, mutta ihan hyvin se meni.



Hienon elämyksen jälkeen koitti viimeinen ilta resortilla. 


Päätin juhlistaa sitä, ja ylipäätänsä koko päivää tekemällä juttuja, joita en ollut vielä tullut tehneeksi. Yksi näistä oli bob marley -juoman nauttiminen.


Ja toinen japanilaisessa ravintolassa ruokailu, sitä kun ei vielä ollut tullut testattua. Sisätiloissa olisi ollut silmien alla kokkailutapahtumaa varauksensa tehneille, mutta minä tyydyin ihan hyvillä mielin ulkopaikkaan.


Fiilistelin maisemaa one-more-time. (Ruoka ei ollut hääppöistä.) 


Mansikkamargaritan kautta unille.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Lazy Sunday Afternoon


Herättyäni suunnistin buffetiin nauttimaan vähän hedelmiä ja siemeniä. Joku huikkasi ohimennessään, että tanssin hyvin. Katselin hämilläni ympärilleni.



Vähän köllittelin ja päikkäreitä kaavailin, kunnes päätin lähteä biitsille ruskettumaan. Kävin hakemassa raikkaan minttujuoman, kun alkoi sataa.



Noniin se siitä rantaelämästä sitten. Plan B:nä vaahtoporekylpy. Kesäsade -niminen kylpyaine  sopi hyvin teemaan.





Päivälliseksi vähän wrappia ja ranuja. Päälle erä pasianssia parvekkeella.


Päivät rupesivat käymään vähiin. Maanantaina töiden jälkeen pyysin Maxia viemään minut ostoksille. Ensin ruokakauppaan - minusta on aina reissatessa tavattoman mielenkiintoista päästä tutkimaan paikallista tuotevalikoimaa. Seuraavaksi olisin halunnut mennä turistishoppailukadulle, mutta Maxpa tiesinkin mistä saa samaa tavaraa puoleen hintaan!


Sain häneltä myös pussillisen tuoretta sokeriruokoa. Pala suuhun ja siitä pureskellaan ja imetään raikkaat sokerimehut pois ja sitten pala sylkäistään roskiin. Mukava tapa saada energiaa. 


Kahvia, teetä, rommia tarttui matkaan, joitakin tuliaisesineitä ja jokunen vaatekin:




Tokavikana iltana suunnistin hyväksi havaittuun meksikolaiseen ja pyysin josko heiltä kasvisfajitakset saisi ja saihan toki.



Kurkistin myös mielenkiinnosta casinon puolelle. Sen eteisestä löytyi kirjahylly, josta asukkaat voivat hakea luettavaa ja myös jättää sinne omat lukemansa kirjat.


Jostain syystä iso osa kirjoista oli ruotsinkielisiä. Hämmentävää!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Vettä ja koti-ikävää


Lauantaina oli tosiaan aikainen herätys. Oli oikein painotettu, että varttia vaille paikalle - bussi lähtee tasan ysiltä. Max heitti minut työmaalle, jossa odoteltiin, että bussi tulisi meidät noutamaan. Mut ei se sit oikein tullut. Luulin, että se olisi tuo joka siellä nökötti, mut ei (meil oli tummennetut ikkunat).


Lähemmäs tunnin siinä sai vissiin hengailla kun vihdoin päästiin liikenteeseen.


Että sellaset eväät.


Katukuvassa näkyi aika paljon tuommoisia suorapuheisia kylttejä vastuutonta liikennekäyttäytymistä vastaan. Näkyi siellä muunlaisiakin maisemia. (Olisi tietty ollut kiva, jos joku niistä olisi vielä tarkemmin kertonut.)


Saavuttiin Ocho Riosiin, jossa kohteenamme oli siis Dunn's River Falls. Meikäläistä ei ainakaan ollut oikein infottu mitä siellä sitten tapahtuu, vaan eipä sitä muillakaan tuntunut hirveesti olevan käryä. En melkein meinannut kestää, kun oon tottunut itse aina aikamoiseen järjestelmällisyyteen (onhan se ajanhukkaakin jos vaan haahuillaan).


No, jotenkin meidän rytmiryhmä onnistui putoukseen astumaan (vaikka oikeasti olis pitäny olla kengät ja opas kai (maksaa rahaa))


Hirveästi ei ole kuvamateriaalia valitettavasti (kiivetessä olisi kamera kastunut, mutta mukava kollega otti muutaman kuvan). Tuostahan se vasta lähti ylöspäin menemään ja paikoitellen oli hyvinkin jännät paikat. Mutta rakastan vettä elementtinä ja oli jotenkin ihan tosi mahtavaa! Tuo putous siis laskee suoraan merren. Oli jännää kuinka merivesi oli lämmintä, mutta tuo putouksen kylmää. Kun päästiin huipulle asti, taivas repesi - hirmuinen ukkosmyrsky sattui päällemme. Mutta sekin jotenkin vaan kruunasi tapahtuman.

Juostiin bussille kuivautumaan eli vähän tavallaan lyhyeksi jäi se vierailu, mutta onneksi pääsin toteuttamaan unelmani, eli putouksen kiipeämisen. Mielessä oli kai ollut mennä vielä johonkin muuallekin, mutta satoi.


Käytiin siis lounastamassa ja lähdettiin kotiapäin.



Otin jonkun kylmän kanawrapin ja se oli kyllä niin pahaa, että melkein tuli itku.


No, sentään jonkun isän valmistama hedelmäbooli oli ihan juotavaa.




Ajeltiin vähän siellä sun täällä ja porukkaa rupesi jäämään pois kyydistä. Minulle oli sanottu että voisin soittaa kuskini hakemaan minut töistä. Vaan onneksi -järki käteen - heittivät minut suoraan hotellille.

Sinne päästyäni oli vähän apea olo, koko päivän naukkailleena, huonosti syöneenä ja kun ei hommat olleetkaan edeneet ihan omien ennakkoluulojen mukaan.

No, skypetin Mikon kanssa ja ryhdistäydyin. Otin kylvyn ja menin resortin hienoimpaan ravinteliin syömään - ranskalaiseen.


Vaikka oli valkoset pöytäliinat, niin ei liian jäykkä meno sentään: tarjoilija yllätti fist bumpilla viiniä lasiini kaadettuaan  ja sekös minua hymyilytti.



(täytteenä sieniä)


Hyvä ruoka parempi mieli!




Iltakäveliksin vielä ja vähän kaipasin kotiinkin. Sydän on Berliinissä, niin se vaan on, vaikka onkin uskomattoman mahtavaa matkustaa maailmaa.


Uneksin mm. Rewen pähkinä-mantelitofusta ja yleisesti kulttuuritarjonnasta.


Iltapalaksi viskikolaa ja discoilua.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...