lauantai 30. huhtikuuta 2016

Poikien päivä

Tiistaina oli poikien päivä, mikä passasi minulle oikein hyvin - ei tarvinut muuta kun nyökytellä (herrasmiehinä kuitenkin joka ehdotuksen kohdalla kysyivät, että "sopiskos jos") ja seurata porukkaa.


Aamiaiseksi inkivääri-hunajalimua (en enää muista oliko siinä hiilihappojakaan, mutta virkistävää oli kyllä). Ja sitte ulkoilmaan! Sateinen päivä, mutta ei hätää: isä oli onnistunut hankkimaan jokusen suht. edukkaan umbrellan.


Käytiin eka vähän lähikirkossa piipahtamassa. Oltiin siellä käyty nuuhkimassa jo edellispäivänä, kun yksi geokätkö oli jokseenkin kinkkisenoloisessa paikassa. Mie olin sitten vähän selvittänyt asiaa ja niinpä oli täksi päiväksi tietoomme saatettu, että kirkon kautta pääsisi sinne puikkelehtimaan.


Löytyi pariinkin otteeseen! Seuraavaksi lähdettiin etsimään julistemuseota. Päädyttiin ensin johonkin pikku galleriaan, jossa oli kyllä muutamakin kiinnostava tapaus esillä.




Löytyi lopulta se "näyttelykin". Hienoja julisteita sai plärätä ja halutessaan ostaa. Muttei kukaan tainnut keksiä minkä olisi hankkinut, kun niin moni oli niin hieno.



Siinä yhteydessä oli turistikauppa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja ostin uuden muistikirjan (edellinen Prahasta hankittu olikin ollut täysi jo tovin) ja kivan aurinkolasikotelon, kun noihin kukkakuoseihin vähän pihkaannuin.


Oli aika jatkaa matkaa: poistua vanhasta kaupungista - joskaan ei minua sieltä pois olisi haluttu päästääkään:


Loppupeleissä pääsimme kuitenkin taittamaan Krakowskie Przedmieście -katua, jonka varrelta löytyy nähtävyys jos toinenkin.




Soppalounas oli suunnitelmisssa. Käytiin ainakin yhdessä paikassa pyörähtämässä, mutta siellä ei ollut tilaa, ja hyvä niin, sillä sen kautta päädyttiin tähän viehättävään ravintola-kahvilaan, joka alkusilmäyksellä näytti vähän pieneltä ja täydeltä, mutta yllätyys: yläkerrasta löytyi täysin miehittämätön tila.


Niin kauniita ja rakkaudella tehtyjä annoksia! Mie otin hedelmäistä teetä, missä oli vadelmia ja appelsiinia.


Ja sitten jotain tollasia lättyjä - ihan hyviä olivat kyllä.


Mutta iskä ja Mikko ne otti päivän keiton, joka oli kesäkurpitsakeitto ja joka oli ihan törkeen hyvää ja hellivää!


Melkein vieläkin harmittaa, etten itse ottanut moista, mutta paikkasin harmituksen kotiinpalattuani omilla kokkaustaidoillani - ihanaa oli sekin zucchinikeitto.

Matka jatkui Pyhän ristin kirkkoon, jonka yhteen pylvääseen on haudattu Chopiniin sydän.



Kirkkoa vastapäätä oli sopivasti lisää nähtävää, nimittäin Kopernikuksen patsas yliopiston edustalla.


Oli kyseisen kadun tallaamisella määränpääkin, nimittäin muuan kahvila, jossa itse Marski on tykännyt munkilla käydä.



Siellä oli kaikinpuolin jotenkin vanhanaikainen viba. Tilasin itselleni kannullisen vihreää teetä sekä juustokakkua, joka tarjoiltiin mansikkakastikkeen kera. Miehet menivät klassikolla: kahvia ja ruusuhillolla täytettyjä munkkeja (paikan spesialiteetti).


Olihan siellä jokunen muukin kuuluisuus seinälle päässyt. Vähän kyllä katottiin, että olishan sinne meidänkin portretti saattanut mahtua.

Sokerit suupielissä suunnattiin seuraavaksi karikatyyrimuseoon, kun sellainen kerran kotimatkan varrella näppärästi sijaitsisi. Harmiksemme näyttelyaika oli kuitenkin juuri mennyt umpeen.


Vaan ei se mitään. Mentiin takapihalle käyskentelemään yhden geökätkön löytymisen toivossa. Ei tärpännyt tällä kertaa.

Saavuttiin takaisin vanhankaupungin suulle, missä sijaitsee Pyhän Annen kirkko ja sen näköalatorni, johon muutamalla lantilla pääsee maisemia ihailemaan.




Oli aika palata kämpille, vaihtaa lämmintä ja kuivaa päälle, kaataa lasiin vähän portviiniä ja avata Canasta-peli!


Peli saatiin päätökseensä. Oliskohan ollut jopa niin, että Mikon kanssa oltaisiin toiselle sijalle tultu.
No oli miten oli, nälkä oli. Ehkä minulla saattoi olla hieman näppini pelissä tai ainakin kovaääninen toive pierogeista! Niitä näytti olevan melkeinpä joka paikassa tarjolla, mutta me mentiin samassa korttelissa sijaitsevaan ihan pierogi-ravintolaan, jonne juuri ja juuri sisään mahduttiin (lienee hyvä merkki tyhjiin ravintoloihin verrattuna?)



Ihan hyviä olivatkin juu. Ulkona oli joku sotilasparaati juuri armeijankäyneille tai vastaavaa. Nälkä lähti. Ehkä saatoin olla minä kun heitti ilmoille vielä ajatuksen, että mitäpäs jos käytäisiin vielä jotkut malkasevat juomat ottamassa.

Mieleeni tuli nimittäin paikka, jota edellisillan tanssinkevein askelin liikehtivä tarjoilijatteremme oli suositellut: Bar and Books


Siellä oli jokseenkin fiini meininki: piti soittaa ovikelloa sisään päästäkseen. Tarjoilijatar kysyi heti voisiko ottaa takkimme ja kutsui istumaan baaritiskille. Kysyttiin kuitenkin eikö pöytiä olisi tarjolla ja niin hän johdatti meidät yläkertaan, jossa oli niitä pöytiä oli enemmänkin. Lisäksemme vain pari amerikkalaista bisnesmiestä. Ajatuksenamme oli aluntein ollut piipahtaa jossain jatsit pelaamassa, mutta eihän sitä tuollaisessa paikassa kehdannut millään.


Hienostunut, vanhanajan sikari-viskibaari meininki siellä oli - ihan viihtyisää siis. Kuohkea suklaa-karpalodrinksuni hoiti hommansa, eli malkaisi. Pojatkin taisivat olla ihan tyytyväisiä juomiinsa.


Ja niin oli aika lähteä kaupan kautta kotiin. Parit kaljat vielä otettiin kämpillä sen jatsin merkeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...