lauantai 30. huhtikuuta 2016

Poikien päivä

Tiistaina oli poikien päivä, mikä passasi minulle oikein hyvin - ei tarvinut muuta kun nyökytellä (herrasmiehinä kuitenkin joka ehdotuksen kohdalla kysyivät, että "sopiskos jos") ja seurata porukkaa.


Aamiaiseksi inkivääri-hunajalimua (en enää muista oliko siinä hiilihappojakaan, mutta virkistävää oli kyllä). Ja sitte ulkoilmaan! Sateinen päivä, mutta ei hätää: isä oli onnistunut hankkimaan jokusen suht. edukkaan umbrellan.


Käytiin eka vähän lähikirkossa piipahtamassa. Oltiin siellä käyty nuuhkimassa jo edellispäivänä, kun yksi geokätkö oli jokseenkin kinkkisenoloisessa paikassa. Mie olin sitten vähän selvittänyt asiaa ja niinpä oli täksi päiväksi tietoomme saatettu, että kirkon kautta pääsisi sinne puikkelehtimaan.


Löytyi pariinkin otteeseen! Seuraavaksi lähdettiin etsimään julistemuseota. Päädyttiin ensin johonkin pikku galleriaan, jossa oli kyllä muutamakin kiinnostava tapaus esillä.




Löytyi lopulta se "näyttelykin". Hienoja julisteita sai plärätä ja halutessaan ostaa. Muttei kukaan tainnut keksiä minkä olisi hankkinut, kun niin moni oli niin hieno.



Siinä yhteydessä oli turistikauppa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja ostin uuden muistikirjan (edellinen Prahasta hankittu olikin ollut täysi jo tovin) ja kivan aurinkolasikotelon, kun noihin kukkakuoseihin vähän pihkaannuin.


Oli aika jatkaa matkaa: poistua vanhasta kaupungista - joskaan ei minua sieltä pois olisi haluttu päästääkään:


Loppupeleissä pääsimme kuitenkin taittamaan Krakowskie Przedmieście -katua, jonka varrelta löytyy nähtävyys jos toinenkin.




Soppalounas oli suunnitelmisssa. Käytiin ainakin yhdessä paikassa pyörähtämässä, mutta siellä ei ollut tilaa, ja hyvä niin, sillä sen kautta päädyttiin tähän viehättävään ravintola-kahvilaan, joka alkusilmäyksellä näytti vähän pieneltä ja täydeltä, mutta yllätyys: yläkerrasta löytyi täysin miehittämätön tila.


Niin kauniita ja rakkaudella tehtyjä annoksia! Mie otin hedelmäistä teetä, missä oli vadelmia ja appelsiinia.


Ja sitten jotain tollasia lättyjä - ihan hyviä olivat kyllä.


Mutta iskä ja Mikko ne otti päivän keiton, joka oli kesäkurpitsakeitto ja joka oli ihan törkeen hyvää ja hellivää!


Melkein vieläkin harmittaa, etten itse ottanut moista, mutta paikkasin harmituksen kotiinpalattuani omilla kokkaustaidoillani - ihanaa oli sekin zucchinikeitto.

Matka jatkui Pyhän ristin kirkkoon, jonka yhteen pylvääseen on haudattu Chopiniin sydän.



Kirkkoa vastapäätä oli sopivasti lisää nähtävää, nimittäin Kopernikuksen patsas yliopiston edustalla.


Oli kyseisen kadun tallaamisella määränpääkin, nimittäin muuan kahvila, jossa itse Marski on tykännyt munkilla käydä.



Siellä oli kaikinpuolin jotenkin vanhanaikainen viba. Tilasin itselleni kannullisen vihreää teetä sekä juustokakkua, joka tarjoiltiin mansikkakastikkeen kera. Miehet menivät klassikolla: kahvia ja ruusuhillolla täytettyjä munkkeja (paikan spesialiteetti).


Olihan siellä jokunen muukin kuuluisuus seinälle päässyt. Vähän kyllä katottiin, että olishan sinne meidänkin portretti saattanut mahtua.

Sokerit suupielissä suunnattiin seuraavaksi karikatyyrimuseoon, kun sellainen kerran kotimatkan varrella näppärästi sijaitsisi. Harmiksemme näyttelyaika oli kuitenkin juuri mennyt umpeen.


Vaan ei se mitään. Mentiin takapihalle käyskentelemään yhden geökätkön löytymisen toivossa. Ei tärpännyt tällä kertaa.

Saavuttiin takaisin vanhankaupungin suulle, missä sijaitsee Pyhän Annen kirkko ja sen näköalatorni, johon muutamalla lantilla pääsee maisemia ihailemaan.




Oli aika palata kämpille, vaihtaa lämmintä ja kuivaa päälle, kaataa lasiin vähän portviiniä ja avata Canasta-peli!


Peli saatiin päätökseensä. Oliskohan ollut jopa niin, että Mikon kanssa oltaisiin toiselle sijalle tultu.
No oli miten oli, nälkä oli. Ehkä minulla saattoi olla hieman näppini pelissä tai ainakin kovaääninen toive pierogeista! Niitä näytti olevan melkeinpä joka paikassa tarjolla, mutta me mentiin samassa korttelissa sijaitsevaan ihan pierogi-ravintolaan, jonne juuri ja juuri sisään mahduttiin (lienee hyvä merkki tyhjiin ravintoloihin verrattuna?)



Ihan hyviä olivatkin juu. Ulkona oli joku sotilasparaati juuri armeijankäyneille tai vastaavaa. Nälkä lähti. Ehkä saatoin olla minä kun heitti ilmoille vielä ajatuksen, että mitäpäs jos käytäisiin vielä jotkut malkasevat juomat ottamassa.

Mieleeni tuli nimittäin paikka, jota edellisillan tanssinkevein askelin liikehtivä tarjoilijatteremme oli suositellut: Bar and Books


Siellä oli jokseenkin fiini meininki: piti soittaa ovikelloa sisään päästäkseen. Tarjoilijatar kysyi heti voisiko ottaa takkimme ja kutsui istumaan baaritiskille. Kysyttiin kuitenkin eikö pöytiä olisi tarjolla ja niin hän johdatti meidät yläkertaan, jossa oli niitä pöytiä oli enemmänkin. Lisäksemme vain pari amerikkalaista bisnesmiestä. Ajatuksenamme oli aluntein ollut piipahtaa jossain jatsit pelaamassa, mutta eihän sitä tuollaisessa paikassa kehdannut millään.


Hienostunut, vanhanajan sikari-viskibaari meininki siellä oli - ihan viihtyisää siis. Kuohkea suklaa-karpalodrinksuni hoiti hommansa, eli malkaisi. Pojatkin taisivat olla ihan tyytyväisiä juomiinsa.


Ja niin oli aika lähteä kaupan kautta kotiin. Parit kaljat vielä otettiin kämpillä sen jatsin merkeissä.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Alisen päivä


Maanantai oli minun päivä: olin suunnitellut meille hyvinkin kivan ohjelman. Se alkoi kevyellä aamiaisella kämpillä, jonka jälkeen ulkouduttiin: käytiin vähän geokätköjä tsekkaamassa.



Löytyhän se!


Otettiin ratikka uudempaan kaupunginkeskustaan Śródmieście Południoween. Siinä oli sopivasti Rossman, jossa poikettiin hankkimassa suihkusaippuaa (sitruksinen miestentuoksu sopi koko porukalle), jota ei kämpiltä löytynyt, vaikka piti. Ja saipa sieltä ibuprofeiiniakin (200mg)!

Kahvia ehdotettiin, joten mikäpäs siinä.


Käytiin nappaamassa toinen geokätkö niiltä kulmilta.


Odoteltiin vegehampparipaikan Krowarzyra Vegan Burger ovien avautumista klo 12.


Eivät tuntuneet ihan täsmällisesti aukeavan, tai ehkä aukesivatkin, mutta jotain omituista niissä oli kun ei auki saatu. No kuitenkin, sisään päästiin, ja paras pöytäkin saatiin vallattua.



Siis tosi hyvät hampparit kyllä! Tykkäsin! Ja hyvä chilikastike. Kaveriksi omena-selleri-goji-taateli-marjasmoothie.

Oli aika siirtyä seuraavaan paikkaan! Olin varannut meille paikallisen Escape Roomin. Ei kustantanut kuin 150 PLN eli semmoset 35 euroa koko porukalta, mikä on kyllä todella edullista!



Täpärästi saatiin kellarista paettua ja pakko sanoa, että olipa kyllä lempparipakohuone so far!

Matka jatkui. Aluntein suunnitelmissa olisi ollut käydä tässä välillä orgaanisilla kakkukahveilla, mutta ei tuntunutkaan siltä, joten otettiin suoraan ratikka joen toiselle puolen Pragaan.



Ajettiin ensin epähuomiossa pysäkkimme ohi, mutta siitäkään ei koitunut mitään ongelmaa sentäs. Aikatauluni ei osoittautunut liian tiukaksi laisinkaan.


Pragaa oli luonnehdittu sellaiseksi vähän rähjäisemmäksi taiteilijakaupunginosaksi, ja jossain määriin tulikin vähän Berliini mieleen. Käveltiin Targowa-katua pohjoiseen. Olin tsekannut, että siinä oli montakin kirpparia. Kardigan-nimiseltä kirpparilta sitten aika sutjakkaan sain kassillisen kivoja vaatteita haalittua kasaan. Ne maksettiin painon mukaan, ja parilla kympillä sain vaikka mitä ihania juttuja (jotka Berliiniin vintagekaupoissa olisivat maksaneet about satasen kpl). Seuralaisiani ei tuntunut vaatekirpparit liiemmin kiinnostavan, eikä itsellänikään ollut tarvetta lähteä enempää kiertelemään, joten siirryttiin seuraavaan ohjelmanumeroon: kaljaa!


W Oparach Absurdu Ząbkowska-kadulla oli juuri niin kiva, kuin oletinkin.


(Huom! Uusi upea karvatakki)





Ystävällista palvelua, hienoja etikettejä, rento fiilis, ja viehättävän boheemi sisustus. Aikaa oli sen verran, että saatettiin käydä piipahtamassa kadun tuosella puolen "pingviinibaarissakin".



Välipalan tarve oli (kun se kakku oltiin skipattu), joten otettiin täältä leivät.



Baari toimi myös näyttelytilana. Siellä oli taidetta seinillä. Sitäkin pällisteltiin.


Oli taas aika jatkaa matkaa. Ulkona vähän tihutti ja oli hämärä laskeutunut. Käytiin kiskalta hakemassa matkakaljat.


Käveltiin bändimonumentille, joka harmikseni ei vaan toiminut. Tuossa rummun kyljessä on 99 biisin soittolista, josta tekstiviestitse voisi laittaa jotain soimaan.


No, eipä voinut mitään. Oli silti näkemisen arvoinen. Jatkettiin ratikalle. Siinä oli hieno kirkkokin vielä matkan varrella.


Ratikkapysäkin Park Praski -reunalta olisi paremmalla säällä, valonmäärällä ja näkyvyydellä saattanut bongata eläintarhan karhuja, mutta ei nyt jääty tihrustamaan vaan hypättiin ratikan kyytiin. Siitä olikin sopivasti vaan yksi pysäkinväli vanhaankaupunkiin ja kämpille. Että sellainen näppärä kierros tuli siitä.

Vähän siistiydyttiin. Käytiin alabaarissa lasillisilla ennen tien toiselle puolelle illallistamaan siirtymistä.


Karminik-nimiseen puolalaiseen slowfood-ravintolaan olin tehnyt meille varauksen, joskin aika tyhjää näytti maanantai-iltana olevan.



Erinomainen palvelu. Se että tarjotaan heti vettä ihan ilmaiseksi ja kysellään miten päivä on mennyt, niin tekee kyllä todella paljon.


Annokset olivat kauniita ja maittavia. Erityisesti iskän pasta oli todellassa maukasta.





Jälkkäriksi otettiin kukin näköisemme cocktailit.



Ja mie menin haukkaamaan tuosta chilistä, joka osoittautuikin uskomattoman tuliseksi. Haukoin henkeäni jonkin aikaa ja nukkumaan mennessä huomasin rintakehäni punoittavan. Ha! He! Siitäkin huolimatta täydellinen päivä :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...