keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Satuolentojen uima-altaalla


Maamon toive oli maallisen elämän jälkeen jatkaa matkaa Atlantissa. Ja siitähän tämä koko reissu sai syntynsä. Äiti oli löytänyt täydellisen paikan tuhkille ja sinne me mentiin. Nähtävyys kun on kyseessä niin vähän jännitti minkälainen turistibussilastillinen meillä olisi seuranamme, vaan eipä ollut ristinsielua. Ihan omassa rauhassa saimme toimittaa seremoniamme. Oikeastaan paikka vaikutti sitlä, että eipä sinne ihan helposti eksyttäisikään.







Siellä:

Luontoihme laavan ja nousuveden yhteistyössä syntynyt privaatti-allas. Tarun mukaan eras naistrolli siinä on tykännyt kylpeä, eikä ihmisten siinä oikein soveliasta olekaan uiskennella.







Se oli hyvä ja hieno hetki. Levollinen. Jostain lähti lintu lentoon. 






Seuraavana yönä tuli nousivesi ja niin maamo pääsi toiveidensa mukaan Atlanttiin polskimaan ja ties vielä minkälaisiin reissuihin.




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Saapuminen Islannin ihmemaahan


Heinäkuun viimeisen päivän iltana heitin rinkan selkään ja suuntasin lentokentälle.


Ensimmäistä kertaa elämässäni matkustin yksin vieraaseen maahaan.  Jännitti, mutta sillä lailla hyvällä ja innostavalla tavalla.


Kone lähti lentoon pimeyden laskettua, mutta kun luoteeseen suunnattiin, niin alkoi jossain vaiheessa valostaa.




Tuli sellainen hämmästynyt, satumainen fiilis jo lentokoneen ikkunasta maata katsellessa.


Ulkomaan lennothan eivät saavu Reykjavikiin, vaan sieltä 40 km päästä sijaitsevaan Keflavikiin. Sinne jäin minäkin yöksi - saavuinhan perille siinä puolen yön jälkeen. Otin taksin (maksoi n. 17 euroa, luottokortilla sai näppärästi maksettua) muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan majapaikkaan. CB Bed & Breakfast  oli varsin viihtyisä pikku tupa. Emäntä oli minua vastassa ja näytti minulle huoneeni.


Majoituin pieneen yhden hengen ullakkohuoneeseen, jonka lisäksi talosta löytyi kolme muuta isompaa huonetta. Muut vieraat olivat jo nukkumassa ja lähtivät aikaisin aamulla, joten en heitä ehtinyt nähdä.

Alekerrasta löytyi keittiö, jonka tarjontaa sai hyödyntää aivan vapaasti.




Kuvauksessa oli mainittu vain aamupalasta, joten olin varustautunut omin eväin. Yöpalaksi kuppipastaa ja tonnikalaa siis.



Koitin saada unenpäästä kiinni, mikä oli ehkä vähän haastavaa, kun olin edelleenkin kovin innoissani. Aamusella heräsin, nautin aamupalaksi vähän paikallista leipää ja skyriä ja lähdin menemään.



Muu perhe oli saapuva Islantiin lauantaiaamuna nimittäin. Heidän oli tarkoitus poimia minut majatalosta, mutta tuumasin, että mielummin lähden odottelemaan meren ääreen - se kun näytti sijaitsevan kivenheitön päässä.



Meinasin ruveta kuuntelemaan musiikkia, mutta luontonäänet olivatkin niin vetävät, että kuuntelin niitä hetken. Linnut ääntelivät jotenki ihmismäisesti ja siinä hetkessä oli jotain todella rauhoittavaa mutta mystistä. Vähän sellainen maailman laidalla -fiilis.

Porukoita ei kuulunut, joten kuuntelin sitten myös paikallista radiokanavaa ja annoin tajunnan virrata.


Lopulta tila-auto kurvasi paikalle ja sieltä purkautui ulos tuttuja hymynaamoja. 


Lähdettiin ajelemaan kahvihetki mielessä etiäpäin. 



Ajettiin Grindvikiin, joka vaikutti jokseenkin aavekaupungilta: ei ristinsielua missään, saati aukiolevaa kahvilaa. Leirintäalueella oli jonkin verran porukkaa.  Kuin sattuman kaupalla löydettiin sitten satamasta, sellaisen nurkan takaa, että meinattiin jo ettei sinne saa ajaa, varsin viihtyisä satamakahvila.



Sielläpä sattuikin sopivasti olemaan soppahetki, joten otettiin hummerikeitot mieheen,  kun oikein ystävällinen kahvilanpoika kertoi, että se on hänen äitinsä tänään valmistamaa ja vieläpä tosi hyvää! (Oli, joskin aika suolaista.)




Tankkaustuokion jälkeen oli hyvä jatkaa kohti reissun varsinaista määränpäätä: Brimketilliä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...