perjantai 25. syyskuuta 2015

Villit Yrtit


Maanantaina meillä oli mielessä lähteä Annekan kanssa vähän metsään hortoilemaan. Koska oltiin hommassa ihan vallan aloittelijoita, niin käytiin ensin kirjastossa vähän tutkimassa aihetta.


Oli meillä apuna myös yksi lehtileike, jonka Anneka oli napannut talteen. Päätettiin joka tapauksessa pysytellä muutamassa tunnistettavassa lajikkeessa, ettei ihan sekaisin mentäisi.

 Kuva: Anneka

 Kuva: Anneka


Voikukkia, nokkosta ja piharatamoa päätyi koriimme. 

 Kuva: Anneka

 Kuva: Anneka

Vähän sataa ripsutteli vettä, mutta eihän me sokerista oltu.

 Kuva: Anneka

 Kuva: Anneka

 Kuva: Anneka


 Kuva: Anneka


Istahdettiin hyppyrimäelle väli-checkille, kun kivasti aurinkokin tuli hetkeksi esiin. Maitohorsmia oli näkynyt muutama matkalla ja tarkistettiin, että niitähän voisi myös poimia.

 Kuva: Anneka

Kuva: Anneka

Lähdettiin takaisin päin. Kohta alkoikin sataa enemmän ja putkahdettiin metsiköstä ulos jostain ihan random paikasta.


Kelpo saalis. 

Sitten vaan suunnittelemaan mihin niitä oikein käyttäisi. 

Kuva: Anneka

Suunniteltiin menu ja lähdettiin käymään kaupassa. Sillä välin Malla-kissa olikin syönyt/kaatanut horsmat. Piharatamothan olivatkin lääkinnälliseen käyttöön. Voikukan lehdistä ja nokkosista päätimme tehdä pestoa (vaikka meillä olikin yrttejä ehkä n. 10% jos sitäkään reseptiin vaaditusta määrästä xD)


Sauvasekoitinkin irtisanoi itsensä, mutta saksilla ja huhmareella pärjättiin.



Täytyy myöntää, että tämähän oli hyvää! Oli tuorepastaa siinä pohjana ja päällä paahdettuja pinjansiemeniä ja fetaa (vai oliko peräti vuohenjuustoa).


Jälkkäriksi tällaista herkkua, kasvonaamioita ja jalkahoitoja.


Kuva: Anneka

torstai 24. syyskuuta 2015

Vaellusta vaihtelevassa maastossa


Lauantaina aamiaistettuamme lähdimme tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin. Kirkosta oli hyvä aloittaa.



Ilmassa oli sateen uhka.


Käytiin tarkistamassa tilanne ja vähän ruokaostoksia ja pitkähihaisen noutoa toimittamassa. Oli aika varmaa, että myrskyltä vältyttäisiin, joten alkuperäisuunitelmassa pysytellen suunnattiin Kalajanvuoren suojelualueelle reippailemaan. Aurinkokin sopivasti tuli esiin.





Oli perin vaihtelevaa maastoa ja jänniä paikkoja soisista kosteikoista jyrkkiin kallionnousuihin, mistä tuli mieleen, että kiipeily on pelottavuudestaan huolimatta aika kivaa.







Itse en uskaltanyt tätä lähemmäs.







Tuolla ylhäällä myö hetkeä aikaisemmin oltiin. 


Alhaalla kaikui komeasti.



Johan siinä melkoinen nälkä alkoi moisen patikoinnin jäljiltä olemaankin. Juhlaillallinen aloitettiin maailman parhaimmalla tomaattikeitolla.


Kymmenien maljankohotusten siivittäminä siirryttiin pääruokaan ribseihin. 


Illemmalla vielä saunottiin ja pääsin käymään läpi melkoisen vaateröykkiön, hienoja löytöjä tehden.


Sunnuntaina nää sitten lähtivät takaisin Etelään pää-ä-äin. Äiti halusi vielä käväistä paikallisessa sisustusliikkeessä.




Auton ikkunasta bongattua: AliSee! 

Ja Dali seisoi melkein koko matkan.


Mahtoi olla rankkaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...