sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Jäähyväiset


Tammi- helmikuun taitteessa tuli piipahdettua pidennetyn viikonlopun verran Suomen maalla. Olin miettinyt, että kyllä mie sittenkin haluan osallistua maamon (isoäidin) hautajaisiin.



Perjantain iltalennolla matkasin. Helsingin valot näyttivät avaruudellisilta. Isä oli vastassa. Keltsulla äiti valmisteli hautajaisruokia. Iltapalaksi focacciaa ja siinä ohessa harjoiteltiin laulu. Vedettiiin se niin monta kertaa, että pystyttäisiin esittämään ilman itkua.



Unet siihen väliin ja sitten herääminen raskaaseen päivään.


Isä lähti hakemaan muita. Me ajeltiin toisella autolla äidin kanssa kukkakaupan kautta. Äiti soitti autossa enkelimusiikkia. Se oli mulle jotenkin se pahin hetki. Ja kun saavuttiin paikalle. 







Seremonia oli hyvin pienimuotoinen, todella kaunis. Ulkona puista leijui lunta taianomaisesti.



Ajettiin sieltä maamon talolle, jossa laitetiin pellon laidasta lentävä lyhty ilmoille.


Syttyhän se.




Siitä siirryttiin sitten Keltsulle viettämään samalla porukalla hyvin pientä, mutta sitäkin lämminhenkisempää muistotilaisuutta.


Lounaaksi kalakeittoa, ruisleipää ja piimää.


Jälkkäriksi äiti oli loihtunut tuollaiset maljat, joissa oli maamon poimimia vadelmia.





Muisteltiin. Itkettiin ja naurettiin.





Kahvin kaveriksi olin tuonnut suklaanamuja. Olin ensin meinannut tuoda jonkin hillitymmän paketin, mutta sitten mietin, että hitsit, asennetta sitä pitää olla! Yeah!


Prinsessakakku oli maamon suosikki, joten sitä.


Iltapalasta vastasi Niina (Anneka apurina pursottaa lakritsia siinä suolaisten keksien päälle, joissa myös cheddar-sulatejuustoa ja mansikkaa - todella hämmentävä yhdistelmä, mutta toimi!).



Muiden mentyä nukkumaan piipahdettiin vielä Aleksin ja iskän kanssa varaston puolella soittamassa jokuset muistobiisit.




Pitkä päivä. Oli tärkeä juttu päästä osallistumaan.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Lauantaihuumaa Hampurissa


Kaupingilta tultuamme harkittiin tehotorkkuja, mutta ei sitä sitten jaksanutkaan uinahtaa, joten korkattiin viini ja ruvettiin kokkaamaan.



Klassikko: Haloumi-bataattisalaattia ja hyvää valmismarinadipihviä. Järkkäriksi "taikinaa" eli munalikööriä syötävissä suklaakupeissa.


Sit lähtii taas.

Kuva: Mikko

Kuva: Mikko


Kuva: Mikko

Tällä kertaa lähdettiin liikenteeseen Reperbahnin toisesta päästä. Suunnistettiin 99 Cent -baarin (kaikki nimensä mukaisesti maksoi 0,99 EUR) kautta meille suositeltuun strippibaariin.


Siellä oltiin tovi. Oli vähän hintavampi meininki, niin lähdettiin siitä sitten lätkimään. Jumittauduttiin katumuusikon seuraan, kun niin kovin laulatutti (ylläripylläri).



Lauleskeltiin siinä sen aikaa, että saatettiin suoraan jatkaa matkaa kalatorille - pitihän moinenkin perinne kokea. Meidän seuraan oli liittynyt todella mukava paikallinen poika, joka maistatutti meillä erilaisia kalaleipiä, ennen kuin siirryttiin päärakennukseen, jossa livebändi soitti hittimusaa ja meno oli verrattain katossa.




Juotiin siinä yhdet ja lähdettiin sitten ottamaan pikku nokoset ennen kotimatkan koittoa.


Semmoinen rämyreissu! Niinhän se oli tarkoituskin. Joskus kesällä haluaisin poiketa toiste, sillä haluisin kulkea Terminal 2 -reitin!


perjantai 8. toukokuuta 2015

Hampurin seesteisempi puoli


Seuraavaan päivään herättyämme odottikin ulkona melkoinen ylläri: talvi! eli vähän niinku joulu! No, emme mitenkään tästä masentuneet, sillä olihan meillä talvipäähineet mukana, sitä paitsi parempi lumisade kuin sadesade (a.k.a. vesisade) ja sanotaanhan sitä niinkin, että valostaa.



Ensimmäinen etappimme oli aamupala, tai oikeammin sanottuna brunssi. Jouni johdatti meidät varsin viihtyisään paikkaan (jossa tosin kohtasimme erikoisemmanlaatuisen asiakaspalvelutilanteen, mutta ei siitä sen enempää).






Mietinkin, mistä mulle tässä lähiaikoina tuli himo kinkku-perunamunakkaaseen kera suolakurkun ja yrttirahkan, mutta tämähän se oli! Parasta mitä voi olla (etenkin jos yhtään eilisen juhlinta heikottaa)! (tosin tässä alkuperäisversiossa rahkan sijasta remouladea).

Kun oltiin saatu vähän energiaa elimistöihimme, johdatti paikallinen oppaamme meidät ihanalle kaupunkikierrokselle.







Saatiin kuulla paljon inside-tietoutta, vinkkejä ja kai vähän historiaakin



Kuva: Mikko

Kylmähän se oli kuin mikäkii! Tuumattiin Miian kanssa, että jotain lämmikettä olis hyvä saada. Huomattiin, että kojusta saa kaakaoo, ja mutta hei, siihenhän voisi vallan rommia lorauttaa!

Vähän rohkaisua vaatia nimittäin seuraava kohteemmekin. Mentiin hissillä (kun portaat näytti niin pelottavilta)  merenpohjaan ja sieltä meni tunneli toisellepuolen.





Kyllähän se nyt vähän ahistijännitti, vaan selvittiin, ja oli se ehdottomasti sen arvoista!



Kuva: Mikko

Meidän päivälipuilla päästiin myös vetten päälle, mikä olikin luonnollinen jatkumo liikkeillemme.




Kyllä vain! Ilta oli taas laskeutunut Hampurinkin ylle ja niinpä askeleemme kävivät seuraavaksi kohti kämppämestoja. Oltiin aluntein suunniteltu menevämme kaupunkin parhaimpaan hampparimestaan, mutta koska tuo sijaitsi eripuolella kaupunkia, ehdotettiin, että naiset kokkaa! Kehiteltiin siis siinä matkalla loistemenyy ja poikettiin sitten lähikauppaan ostoksille.


Minkä ottasit?

To be continued...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...