perjantai 28. marraskuuta 2014

Bussiretkellä 2/2


Ei päästy tosiaan paattiretkelle, mutta käytiin kuitenkin rannassa katselemassa maastoa ja maisemia.









Plan B:ksi kehkeytyi kuuma lähde. Joten ei muuta kun bussiin ja matkaan. 






Minut yllätti kuinka roskaista kaupungin ulkopuolella oli.

Kun päästiin määränpään äärelle, jouduttiin jalkautumaan, sillä bussilla ei saanut ajaa / pystynyt ajamaan ihan alas asti.


Matkaa oli jonkun verran. Tie pitkä ja kiemurteleva, vähän hankalahko läpsykengille. Maisemat sen sijaan upeat. 








Alhaalla meitä odotti se kuuma lähde. Qurbus oli tää mesta nimeltään.



Jokunen lehmäkin siellä hengaili. 


Ei käyty kylpemässä, mutta otettiin välipalaksi tunisialaiset munkit.

Opas oli luvannut järjestää meille alhaalta kyydit, ettei tarvitsisi kävellä samaa matkaa takaisin bussille. Ja kyytihän me saatiinkin! Joku paikallinen heitti kaksi keikkaa, jotta saatiin koko 16 hengen (opas mukaanlukien) poppoo ylös. Tähän toiseen kyytiin meitä mahtui jopa 9 henkilöä (opas itse hyppäsi etummaisen syliin).




Kuva: opas

Siihen huipentui meidän turistikierros. Kun päästiin takaisin hotellille, olikin jo ilta ja vapaa ohjelma. Käytiin meidän Berliinin pikkupoppoon kanssa vähän uimassa - testattiin pikaiseen niin ulko- kuin sisäaltaatkin ennen illallista.



Kello oli sen verran, että hotellin rafla valikoitui meille illallispaikaksi tuonakin iltana.


Päädyttiin thaimaalaiseen.



Siellä oli hirveän kylmä!

Ja ihmekös tuo:


No ei vaan kyllä se taisi ihan ilmastointi olla syypäänä. En pysty ymmärtämään kuinka etelämaalaiset niin fanittaa sitä ilmastointia. Eikö niille tuu kylmä etenkin kun ovat tottuneet kuumempiin ilmoihin?
En käsitä. (Roomassakin oli hotellihuone ihan hiton kylmällä.)

Riittävästi (=ranskaksi) kun valitettiin, niin saatiin pöytä terassilta, jossa oli mukavan normaali, luonnollinen, lämmin kesäiltailma. 



Otin 3 crunchy -salaatin, jossa oli ainakin pähkinöitä ja kanaa. Ihan hyvä mielestäni, mutta hinta-laatusuhteeltaan, hmmm, no jaa. Mut mikäs siinä - firman piikkiin!


lauantai 22. marraskuuta 2014

Bussiretkellä 1/2


Aamiaisen jälkeen tapasimme Amerikan edustuksen hotellin aulassa. 3 henkilöä Tunisian toimipisteestä tulivat noutamaan meitä kera paikallisen oppaan. Meidän 15 hengen seurueelle oli varattu iso bussi käyttöömme, ja niin lähdimme "pienoiselle" turistikierrokselle.



Opas kertoili välillä kaikkia mielenkiintoisia ja historiallisia juttuja meidän ajellessa bussilla kohti määränpäätä tuntematonta.


Parin tunnin jälkeen pysähdyttiin huoltoasemalle ostamaan evästä. Paikallinen cola ei ollu hassumman makuista! Bussissa oli aika vilpsakkaa, kiitos ilmastoinnin. Siellä oli myös ihan jees nukkua (En muuten ollut todellakaan ainoa joka tämän hokasi :D). Välillä heräsin ottamaan muutaman kuvan ikkunan läpi bussin körötellessä pikkuteitä pitkin.




Keramiikka on ollut aluella merkittävässä asemassa.


Siinä niin kasvoi kuulemma chiliä, josta tehdään harissaa.



Paikalliset miehet tykkäsivat istua kahviloissa. Tupakointi tuntui olevan myös aika yleistä. Alkoholiahan ei periaatteessa tuolla juoda, mutta kyllä esim. isossa kaupungissa oli baarejakin.




Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli  Kelibian linnoitus, joka sijaitsee n. 120 km päässä Tunisista.











Sieltä suunnattiin Kerkuanen raunioille.







Matka jatkui Cap Bonin niemimaan kärkeen, jossa nautimme idyllisessä ravintolassa lounaan.




Oli muuten reissun paras pääruoka. Ehkä parasta kalaa ikinä!


Meidän oli tarkoitus siitä lähteä veneellä tuolla horisontissa häämöttävälle saarelle, mutta juuri sillä hetkellä alkoi tuulla ja sataa (mitä ei muuten ollutkaan vähään aikaan tapahtunut Tunisiassa, kuinkas sattuikaan), joten suunnitelmiin tuli pieni muutos.

Jatkuu...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...