torstai 27. maaliskuuta 2014

Tunteiden kirjoa Kalatohtorilla


Äiti oli mennyt ja hankkinut kolmelle naiselle melkoisen hemmotteluhetken joululahjaksi: paketista kuoruitui lahjakortti, joka sai avaajana toimineen Annekan kyyneliin shokista. Hän ei siis TODELLAKAAN ollut lähtemässä messiimme Kalatohtorille. Niinpä pikkukaloja jaloillan ruokkimaan lähti komppanja meikä+äiti+tätini.

Voin sanoa, että kyllä se ajatus minuakin kauhistutti, mutta pelot on tehty voitettaviksi, right, ja onhan se nyt kiva elää yhtä kokemusta rikkaampana. Tässäpä vähän tunnelmia tuolta kauhun iltapäivältä (kuvat minusta äidin ottamia):










Kun ne kalat siellä oikein nälkäisinä odottivat kuhisemassa ja kävivät heti iholle, niin oli siinä jotain pelottavaa. Sen verran pelottavaa, että refleksinomaisesti piti nostaa jalat samantien pois altaasta ja pari kyyneltäkin siinä tirauttaa. Mutta sinnikkäästi kokosin itseni ja uusi yritys kehiin. Sillä tavalla kihelmöi, vai mitenhän tuota tuntemusta kuvailisi. Useat sanoo kutittavaksi.






Kun aika oli täynnä, sai jalat nostaa pois altaasta. Tsekattiin, ettei kaloja ollut jäänyt varpaidenväleihin. Sitten jalat kuivattiin ja rasvattiin. Oli kai se askel vähän kevyempi, jalat tuntuivat mukavilta ja lämpimiltä, mutta kaipa ne tuntuisivat siltä jalkakylvyn ja rasvauksenkin jälkeen, jotta enpä nyt sanoisi että mitään erityistä vaikutusta olisin huomannut. Toisaalta meillä oli aika lyhyt aika.


Kaikenmoista! Siistii kylläkin, mutta taidanpa silti ensi kerran skipata, jos joskus uusi tilaisuus tarjoutuu.. :D Sen sijaan suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan, sen verran hullua ja hassua puuhaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...