torstai 27. maaliskuuta 2014

Tunteiden kirjoa Kalatohtorilla


Äiti oli mennyt ja hankkinut kolmelle naiselle melkoisen hemmotteluhetken joululahjaksi: paketista kuoruitui lahjakortti, joka sai avaajana toimineen Annekan kyyneliin shokista. Hän ei siis TODELLAKAAN ollut lähtemässä messiimme Kalatohtorille. Niinpä pikkukaloja jaloillan ruokkimaan lähti komppanja meikä+äiti+tätini.

Voin sanoa, että kyllä se ajatus minuakin kauhistutti, mutta pelot on tehty voitettaviksi, right, ja onhan se nyt kiva elää yhtä kokemusta rikkaampana. Tässäpä vähän tunnelmia tuolta kauhun iltapäivältä (kuvat minusta äidin ottamia):










Kun ne kalat siellä oikein nälkäisinä odottivat kuhisemassa ja kävivät heti iholle, niin oli siinä jotain pelottavaa. Sen verran pelottavaa, että refleksinomaisesti piti nostaa jalat samantien pois altaasta ja pari kyyneltäkin siinä tirauttaa. Mutta sinnikkäästi kokosin itseni ja uusi yritys kehiin. Sillä tavalla kihelmöi, vai mitenhän tuota tuntemusta kuvailisi. Useat sanoo kutittavaksi.






Kun aika oli täynnä, sai jalat nostaa pois altaasta. Tsekattiin, ettei kaloja ollut jäänyt varpaidenväleihin. Sitten jalat kuivattiin ja rasvattiin. Oli kai se askel vähän kevyempi, jalat tuntuivat mukavilta ja lämpimiltä, mutta kaipa ne tuntuisivat siltä jalkakylvyn ja rasvauksenkin jälkeen, jotta enpä nyt sanoisi että mitään erityistä vaikutusta olisin huomannut. Toisaalta meillä oli aika lyhyt aika.


Kaikenmoista! Siistii kylläkin, mutta taidanpa silti ensi kerran skipata, jos joskus uusi tilaisuus tarjoutuu.. :D Sen sijaan suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan, sen verran hullua ja hassua puuhaa.




perjantai 21. maaliskuuta 2014

Suuri urheilutapahtuma ja siihen valmistautuminen


Uudenvuodenaatonaattona otettiin rennosti, sillä seuraavana päivänä meillä oli Annekan kanssa tärkeä matsi.



Päätettiin tehdä terveellistä ruokaa, eli taateli-homejuusto-saksanpähkinä-salaattia... :) Ruokajuoma kaadettiin Annekan jättimäiseen karahviin. Sinne se pullollinen hujahti pikkuliruksi pohjalle.



Lasitkin oli samaa kokoluokkaa. Rentouduttiin kahtelemalla vähän UMK:ta



Anneka sai houkuteltua minutkin Candy Crushin maailmaan. En ollut uskonut pelin mahdollisuuksiin olla oikeasti kiva. Mut kyl se oli. Ja on.



Hierottiin jalat, hartiat ja kädet vetreiksi (minuttikelloa tarkasti silmällä pitäen, ettei vaan toinen saa enemmän hierontaa ja sitä kautta etulyöntiasemaa).


Kuva: Anneka

Vähän venyttelin ja Anneka nauroi kun näytin niin epäkuvaukselliselta (= tyhmältä ja epäedustavalta)

Kuva: Anneka


Seuraavana aamuna nautittaan bueno aamiainen ja puolen päivän jälkeen iskä tuli noutamaan meidät. Meille oli varattu sulkapallokenttä nimittäiin tuolta Kouvolan ytimestä mistäs-se-nyt-olikaan.


Kuva: iskä


Kuva: iskä

Kuva: iskä

Kuva: iskä

Täytyy sanoa, että olipas kyllä ihan hitsin hauskaa pelata sulista pitkästä aikaa. Hikikin tuli ja hauskaa oli. Nyt hirveästi kutkuttaisi Berliinissäkin joskus käydä vähän läiskimässä. Pitäisi vaan löytää paikka, josta mailat saa lainata ja joku pelikaveri.

Kuva: iskä

Ja joo, Annekahan sen voitti aika lailla suvereenisti. Mokomakin!

Kuva: iskä

tiistai 11. maaliskuuta 2014

NaisFingers vs. The Kulkuset


Joulun ja uuden vuoden väliin sattui viikonloppu, jonka lauantaina meilläpäin vietettiin sukubileitä.



Vieraat saapuivat täsmällisesti. Alkumaljan jälkeen oli aika raottaa hieman illan ohjelmaa: heti ensi töikseen porukka jaettiin kahtiin: miehiin ja naisiin. Miehet lähtivät ABC:lle laittamaan suvun raha-asiat kuntoon, eli lottoamaan ja pelaamaan vähän muita rahapelejä, kun naiset suuntasivat viereiselle Keltsun keitaalle yksille neuvoa-antaville.




Piti nimittäin vähän pohtia: seuraavana tehtävänä oli paikkojen vaihto: miehet saivat tulla nauttimaan tuopposensa, kun taas naisten tehtävänä oli siirtyä Absille ostamaan yllätysraaka-aineita, josta miehet myöhemmin valmistaisivat iltapalaa.

Lähtöpisteeseen palattuamme oli aika keksiä joukkuillemme nimet.


Meidän joukkueen nimi oli niin monella tapaa nerokas, katsokaas kun siinä Suomi ja Saksa yhdistyy (serkuillani virtaa isänsä puolelta saksalaista verta suonissaan) ja sit myö ollaa mukavii ja naisii ja jokaiselle riitti oma sormi.

Ja sitten oli tää miesten joukkue:



Naisten tehtävä oli hoitaa ensimmäinen kattaus. Äiti oli tehnyt blinejä, joiden ympärille ruvettiin rakentamaan.



Niiden päälle ja viereen oli jos jonkinmoista hässäkkää. Kylläpä oli hyvvöö!

Seuraava laji: miehet vastaan naiset -trivial. Tyyli: pitää kysyä samasta kortista ensin kysymys, jonka oma joukkue tietää, ja sen jälkeen kysymys, jota vastakkaisjoukkue ei tiedä. Jos tässä onnistuu, saa kortin itselleen: eli pojon! Jos oma joukkue ei tiedä kysymystään, vuoro raukeaa. Jos vastustaja tietää heille osoitetun kysymyksen, jota heidän siis ei pitäisi tietää, saavat he ryövätä kortin. Näin pelattiin kymmeneen pojoon ja kahdesta erävoitosta, jos oikein muistan.


Kuva: Antti


Kuva: Antti

Ja niinhän siinä sitten kävi että meijän tiimi vei voitoon! Oh yeah! (kuten kuvasta näkyy)

Seuraavassa vaiheessa paljastettiin miehille ostoskassin sisältö. Oli siellä ainakin lenkkkimakkaraa ja Auraa ja mitähän muuta mukavaa?


Miesten hääräillessä keittiössä kuunneltiin ja arvioitiin samalla musiikkia. Jokainen oli saanut ennakkoon miettiä kappaleen, joka keräisi parhaimmat pisteet tässä porukassa. Kuunneltiin biisit ja jokainen kirjasi ylös pisteet kullekin biisille.

Iltapalasta ei valitettavasti löydy kuvaa, kun allekirjoittanut oli juuri laskemassa ääniä, mutta ihan hyvää muonaahan nuo taisivat kokata, jonkun makkaranpalan löysin suuhunilaitettavaksi.

Musiikkiosion taisi voittaa Stairway to heaven jos en nyt ihan väärin muista (vai musitanko? oliko kyseinen biisi edes mukana?). Olisiko hopealle tullut itse Finlandia ja kolmanneksi J.Karjalaisen Mennyt Mies. Korjatakaas asianomaiset jos meni pieleen!

Ilta huipentui pienimuotoiseen pöytäfutisturnaukseen, joka taisi vähän kesken jäädä oikeastaan - itse en ainakaan muista pelanneeni kuin yhden pelin. Leikittiin samaan aikaa nimittäin semmosta leikkiä, että laitettiin videokamera kiertoon, ja siihen kuvattiin vuorotellen kysymyksiä ja niihin vastauksia (tietämättä kysymystä) - aika hulvatonta randomsettiä oli lopputuloksena sanoisinko.

Kuva: Antti

Vieraat lähtivät. Me vielä tovi istuksittiin. Puhuttiin syvällisiä, itkettiin ja naurettiin ja syötiin lisää blinejä. 

Kuva: Antti

P.S. Ei voitettu lotossa. Mutta on lottovoitto syntyä kivaan sukuun.

torstai 6. maaliskuuta 2014

"Joulu on, kodit on, varpuseni on, net on"


Ajankohtaisesta ykkösestä hyvää iltaa, tänään pääaiheenamme on JOULU!


Jouluaatto












Jouluaaton ohjelmaan kuului joulupuuro - mie sain mantelin! Uujee!! Lumiukko, joulurauhan julistus, joulusauna, joulukirkko iltapäivällä (enpä ollutkaan aikaisemmin ollut tietääkseni jouluna kirkossa, oli ihan kiintoisa kokemus), perinteinen jouluateria ja illalla joulupukkikin piipahti tuomassa pari pakettia! Ihanan rauhallinen, perinteinen joulu, jonka kruunasi vielä erä Muuttuvaa Labyrinttiä, jonka voitti Mikko, mikä minua  labyrinttimestarina tavallaan vähän ehkä harmitti, mutta se hänelle kuitenkin suotakoon, joulun kunniaksi :)


Joulupäivä

Joulupäivänä hypättiin junaan (oli muuten varsin tyhjää!) ja matkattiin muutama tunti etelään, niin että oltiin illalla Keltsulla. Siellä meitä odottikin minun perhe, lisää ihanaa joulutunnelmaa ja joulupöytä, jonka ääreen päästiin heti kunhan olin pikaisesti vaihtanut asuni.

Kuva: isä


Kuva: isä



Kuva: isä

Kuva: isä

Lahjojen availussa meni taas koko ilta, kun paketteja oli niin suunnaton määrä ja olihan meitä iso porukka koolla. Välissä piti pitää kahvitauko, konjakilla ja käpykakulla.



Kuva: isä

Kunhan kaikki ihanat lahjat oli vihdoin saatu avattua ja vuolaat kiittelyt jaettua, siirryttiin kepeämpiin ohjelmanumeroihin: arvottiin porukka kahteen osaan ja polkaistiin käyntiin tietoskabaloiset.

Photo: isä


Jos en nyt ihan väärin muista niin Mikko + tytöt -joukkue taisi kyllä voittaa! Että hyvä myö vaan!


Tapaninpäivä ja sitä seuraava päivä




Kuva: äiti

Kuva: Anneka


Kuva: Anneka




Joutenoloa, palapeliä (eikös joku ollutkin ostanut mahtavan palapelin meille! - se on Berliinin kartta), korttipeliä (eikös joku olekin tehnyt hienot pelikortit meidän isälle! - tausta on taiteilijan itsensä maalaus muuten), ja pitsaa ja canastaa Aleksilla. Ja vähän sarjoja kattelin. Joulu oli ohi. Ohhoh ja voi voi sentään!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...