maanantai 13. tammikuuta 2014

Syyssunnuntai jatkuu aurinkoisessa Prahassa



Flekussa päästin istumaan paraatipaikalle. Saman tien tuli oluet pöytään mitään sen kummempia pyytelemättä, leppoisa hanurimusiikki raikasi ja yleistunnelma oli oikein iloinen.

Kuva: äiti





Tsekissä knöödelit ovat ilmeisesti tuollaisessa leipämäisessä formaatissa. Muut ottivat gulassia, meikä otti beeffiä vähän kermaisemmassa kastikkeessa. Tai oli siinä kermavaahtoa. Ja sitruuna ja puolukkahilloa vissiin. Hyvvää!




Kuva: Mikko

Mahat täynnä ruvettiin pikkuhiljaa käpsyttelemään kohti asemaa. Absinttiostoksilla toki vielä poikettiin. Kaikennäköistä tulikin sen jälkeen matkalla vastaan, vaikkei pulloja vielä korkattukaan:


Portaat, jotka tulee kulkea takaperin. 



Pikkupoika hurisutteli leuhkasti autollaan vastaan.

Päivä oli kaunis, nin kuin kaupunki ja olo raukea. 


Kuva: Mikko
Kuva: Mikko
Kuva: Mikko
Kuva: Mikko


Nurmikon päällä leijuminen kielletty.

Kuva: äiti

Leijuttiin silti.



Sport & Fun = paikalliskielellä Adrenalin

Kuva: isä

Juna-asemalla keskellä oli matto ja sen keskellä piano.
Ja siihen minä menin.

Juna oli hieman myöhässä. Kulutettiin aikaa istumalla aseman ulkona penkillä, nauttimalla pussivirvokkeita ja lukemalla otteita Sotamies Svejkistä. Oli jokseenkin hervotonta. 

Ennen junan saapumista käväisin vielä kaupassa käyttämässä loputkin korunat. Ostosreissuni vaan hieman pitkittyi kun yrityksenäni oli käyttää ihan kaikki hilut. Jotain hiivapusseja siinä katselin, kun äiti jo huudahti toiseltapuolen, että nyt vauhtia! Ja niin juostiin junaan.


Olin varannut meille neljän hengen paikan ja unelmakuvissa oli sellainen pöydällinen loossi, mutta todellisuus ei sitten ihan vastannutkaan tätä kuvaa: Oli kyllä loossit, mutta ilman pöytiä ja ikkunapaikat olivat varattuja. Ei kuitenkaan viitsitty ruveta kehittelemään mitään Canasta-pöytää siihen käytävälle, vaan tyydyttiin pelaamaan trivialia.

Lähdettiin jaloittelemaan Mikon kanssa ehkä hölmöimpään mahdolliseen aikaan: juuri kun raja oli ylitetty. Kujettiin juna päästä toiseen ja meiltä kysyttiin liput kolmesti. Oli paikoitellen aika ahtaatkin paikat, sen verran paljon populaa oli kulkuvälineessä.


Takaisin perimmäiseen vaunuumme juostiin ulkokautta, kun juna sopivasti sattui pysähtymään. Päätettiin kuitenkin lähteä vielä ravintolavaunuun pöydän ääreen heittämään jatsit ja syömään gulassit.


Jos pitäisi verrata, niin ehkä bussi oli kuitenkin mieluisampi tapa matkustaa Berliinistä Prahaan, siinä jotenkin näki ja koki enemmän.

Praha oli oikein viehettävä kaupunki, jonne varmasti haluan vielä palata! Matkaseura tietysti maan mainiointa. Tarinointi jatkuu Berliinin osalta toisessa blogissani - tässä piakkoin.

To be continued...  here


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Ylös, ulos ja maailmaan!



Siitä herättiin muutaman tunnin yöunien jälkeen. Miä nukuin reteesti ilman tyynyä, kun se oli vähän liian paksukainen. Eihän myä Prahaan nukkumaan oltu tultu, joten niinpä tosiaan noustiin ylös heti kun kerettiin. Laitettiin kamat kasaan ja ittemme ulkoilukuntoon.



Avattiin ikkunat ja ihanainen syysilma täytti huoneiston raikkaudellaan ja valollaan. Selkeästi hyvä päivä oli tuloillaan.



Vähän oli eilisen silmät vielä päässä, mutta kyllä ne siitä vähän aukesivat ja virkosivat, kun nautti kupposen vihreää teetä katolla.



Huoneiston haltija tuli hakemaan meidät, ystävällisesti heitti juna-asemalle ja matkalla kertoi olevansa innokas kalamies.

Asemalta etsittiin laukkujensäilytyspaikka, taiteiltiin kaikki kantamukset samaan lokeroon ja painettiin mieleemme lokeron numero "kolme yötä vappuun on" vai mitenkäs se nyt menikään.


Siitä jatkettiin matkaa etiäpäin kohti jonkinsortin pääkävelykatua tjsp.

Kuva: äiti

Niin kaunis oli päivä, että pakko oli kyllä pysähtyä terassille nauttimaan oluset. Tarjoilija kysyi heti, että laitetaanko Becherovkat kanssa (tuttavallisesti pöherö, tsekkiläinen yrttilikööri), mutta ei kai myä nyt semmoseen sentään ryhdytty!

Äitin kanssa meillä oli semmoinen samanlainen tunne, että on möykky keskellä otsaa, vaan eipä ollutkaan kauaa, kun meikä bongasi torilta langos-kojun.

Kuva: äiti

Sillä se lähti! Uppopaistetulla lettuleipäsellä, jonka päällä oli valkosipulia, ketsuppia ja juustoa.

Siitä siirrytiin luontevasti ostoskadulle, jonka puodeista missionani oli löytää uusi muistivihko. Yllättävän hankala tehtävä. Lopulta käännyin kannoillani ja juoksin kadun alkupäähän ostamaan muistikirjan, joka oli kiva ja jäi mieleeni, mutta jota en kuitenkaan heti uskaltanut ostaa:


Oiva valinta kun ei ole liian kirjaimellinen - joka paikka oli mm. täynnä Kafkaa kuten arvata saattaa. Eikä siinä mitään, en vaan halua, että minun kirjasessa lukee Kafka tai jotain kornia, vaan että siinä on Mikon koivet.

Toisessa kivassa kaupassa bongasin ihastuttavan kynän, jonka niin ikään ihastuttava äitini minulle sponssasi. Jo oli muistiinpanovälineet kohdillaan!

Jatkettiin matkaa vanhan kaupungin torin poikki.




Istahdettiin alas kahville ja teelle, kun tuli sellainen olo.


Ei kai meillä ollut aikeissa kuin juoda pikku kupposet ja käydä vessassa, mutta oli niin kova myyntitykki tarjoilijamme, että päädyttiin tilaamaan myös kolme palaa kakkua!

Juustokakkua

Suklaakakkua

Ja hunajakakkua

Lienee turha edes mainita, että ihan törkeen hyviä olivat kaikki! Paras oli mielestäni oma valintani hunajakakku. Tarjoillapa vielä jäätelön kera - taivas!

Teet, kahvit ja kakut tekivät oikein mainion säväyksen, vaikkei todellakaan ollut mikään halpiskahvila kyseessä. Sitä paitsi loppupeleissä ei ainakaan omilta osin tullut käytyä siellä vessassakaan, kun oli jonoa.

No mutta, tarkkailtiin karttaa ja hahmoteltiin kävelyllemme jatkoa.




Kuva: Mikko

Kuva: äiti


Ihmeteltiin prahalaisia lehtiä.

Kuva: Mikko



Kuva: Mikko

Huojuvan talon* kautta matkamme jatkui legendaariseen Flekuun.

*edit: eikun tanssivakos se olikin? minäkin kovasti yritän kuvassa tanssia huojumisen sijasta


To be continued...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...