perjantai 22. maaliskuuta 2013

Surrealistiset vegaanimessut Essenissä


Marraskuutahan se taisi olla, kun edessä oli keikka vegaanimessuilla Essenissä. Ihan hirveästi ei ollut odotuksia siitä, mitä tuleman pitää, mutta seikkailumielellä lähdettiin matkaan.


Pääsin vissiin elämäni ensimmäistä kertaa matkustamaan junan ykkösluokassa. Siellä oli enemmän tilaa, tarjottiin matkustajille nallekarkit ja kysyttiin saako olla syömistä tai juomista (maksua vastaan) ja kiinnostaako lehdet.

Minua kiinnosti kuitenkin lähinnä maisemat, matkamusiikki sekä päikkärit.






Sit myö oltiin perillä. Paikannettiin taksiparkki ja suunnattiin sitä kohti. Viisi kuskia ratkaisi yhteisvoimin laukkujen-mahtumis-ongelman sukkelaan ja niin päästiin matkaan. Meille valikoitunut kuski kuitenkin ensin lopetti puhelun, jota oli kultansa kanssa käynyt: "Schatz, pitää lopettaa". Johon kulta vastasi "Arschloch".

Messupaikka oli mielenkiintoinen betonikuutio:


Mentiin sisään ja jouduttiin aika kauan odottelemaan, ennen kuin joku tuli meidät hakemaan. Sitten meidät vietiin toiseen kerrokseen tsekkaamaan lava:


Joka oli näin mukavan kompaktissa tilassa vielä... Eipä siinä mitään, pojat rupesivat kokoamaan lavaa ja soundsystemiä. Samaan aikaan toisella puolen huonetta messutyypit purkivat ständejään.


Backstagekin löytyi kun sitä kysyttiin. Mentiin taas kerros ylemmäs. Sieltä löytyi taidenäyttely. Ison huoneen keskellä oli kokoushuonekuutio, jonka yhdellä sivulla oli iso, lähes seinän kokoinen ikkuna. Että vaihda siinä sitten vaatteita. Ei tuo bäkkäri muutenkaan oikein raideria vastannut. Ei ollut vettä, ei ruokaa eikä peilejä. Jätettiin sinne kuitenkin kamat ja lähdettiin vähän kiertelemään paikkaa.



Saatiin limsat kun oikein nätisti pyydettiin. Vähän myöhemmin otettiin ruoka puheeksi. Hyvään aikaan, sillä jostain löytyi vielä jotain jämäpaloja ravinnoksi: Seitanbörekiä, jotain kermaista aasialaista tofu-sienimättöä ja kakkua. Ihan kelvollista, vaikka muovihaarukalla seisaaltaan saikin syödä.



Lava alkoi olla kunnossa ja meidän oli tarkoitus lähteä vaihtamaan esiintymislookit päälle. Mutta. Ei me enää päästykään oikeaan kerrokseen. Kesti taas tovi ennen kuin löydettiin joku, jolla oli avainkortti. Tässä vaiheessa paikan päällä oli enää jokunen hengailija.

Miesten vessan peiliä käyttäen meikit naamaan ja menox. Pikaisin sound-check ikinä. Urhoollisesti joku vajaa 20 ihmistä oli jaksanut jäädä odottamaan keikkaa, mikä on saavutus sinänsä, kun eihän paikalla ollut minkäänlaista tarjoiluakaan. Missään paikan päällä ei muuten ollut ollut edes minkäänlaista ilmoitusta messujen päätteeksi pidettävästä keikasta.




Ainiin, tulihan järjestäjä alkuvaiheessa pahoittelemaan etteivät voi tukea meitä enempää, mutta koko viikko kun on messuiltu, niin alkaa jo vähän väsyttää... Kuitenkin tykkäävät meistä kovasti.



Keikka oli kuitenkin sitten ihan kiva! (Kunhan päästiin se aloittamaan - odotettiin että saadaan maksu eka, ja järjestäjän piti täten lähteä käymään automaatilla... Lopulta palasi pikkusetelinipun kera.) Saatiin keikan päätteeksi valokuvaajalta pahoittelut ja vegaanikaljat. Heitettiin kamat kasaan ja käveltiin "hotellille", joka olikin loma-asunto kulman takana. Jos olisi tiennyt, olisin ihan hyvin voinut venailla ja laittautua siellä. 


Saatiin tällainen ihmemaan avain. 2 makuuhuonetta + keittiö + vessa. Ei kylpyammetta - sääli. Ihan mukava loukku oli muutoin.


Joku ystävällinen nainen oli tyrkännyt meille vähän evästäkin. Vegaanikeksejä ja konvehteja.

Otettiin taksi Bliss-bariin, jossa oli jotain tyyppejä. Aika fancy-meininki. Ja meikällä päällä farkut+tennarit (jotta näyttäisin vegaanimmalta). Ei ne mitkään vegaanibileet kuitenkaan olleet, kun sisääntullessakin tarjoiltiin hunajashotteja.






Juotiin parit drinksut ja lähdettiin menee. Takaisintulomatkalla meinasi tulla huono olo, kun taksikuski kaahasi mahdotonta vauhtia mutkaisella tiellä.

Iltapesun aikaan selvisi, että meille annetut pyyhkeet olivat kasvopyyhkeen kokoiset. Suihkun jälkeinen vartalonkuivatusprosessi vei siis hieman normaalia enemmän aikaa. Mutta hyvä että oli sentään jonkinlaiset pyyhkeet! Vessassa ei ollut saippuaa, mutta onneksi sitä taisi olla omasta takaa.


Aamiaiseksi vedettiin lämmitettyä seitanbörekiä, vegaanijugurttia omenalla sekä taateli-, mansikka-raparperi- ja kirsikkapalleroita. Aikaa oli sen verran, että ehdittiin vähän pyörähtää kaupungillakin.


Jostain syystä tuo suojatienmerkki kiinnitti huomioni. Ajattelin sen johtuvan siitä kun paita ja housut on erotettu toisistaan, mutta olen kyllä sittemmin nähnyt sellaisia merkkejä Berliinissäkin. Tiedä sitten. Toinen juttu minkä bongasin, oli kolmet pinkit hiuksen vegaanimessuilla ja kahden kaupungilla. Hyvin jännää sekin!


Joulukuu se silloin lähestyi ja niimpä kaupungilla oli jo hienot koristelut, kuten tämä valoköynnöspuu. Sattui juuri olemaan jokin festivaalipäivä ja oli kova meno kylillä:



Kunnon humppameinkini! Schlagereita ja tökeröä rivitanssia. Mikäs sen hienompaa!


Iloinen kukko

Päätettiin heittää kierros maailmanpyörässä, joka meni aika nopsaa vauhtia niin että vallan jännitti!




Ja jotenkin siitä poistuttuamme satuttiin harhailemaan kirkkoon:





...minkä jälkeen olikin korkea aika poistua kaupungista ja suunnata kohti kotoisaa Berliiniä


 
Hienot pallot!

Ihanat barbituolit!

Matkaeväät hain Jormalta.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Frankfurtin Kesäbailut

Loppukesä 2012, ihanan kuuma sää ja keikkaretki Frankfurtiin. Siitä nyt on aikaa, mutta ihan jees reissu oli, muistelen.



Pihalla oli ihanan lämmintä juu, mutta junassa täysi ilmastointi päällä - jäätävän kylmä! Lisäksi mulla oli ikkunapaikka ilman ikkunaa ja vieläpä selkä menosuuntaan. No onneks inkiväärinamut ehkäisi matkapahoinvointikohtauksen.


Päästiin perille ja matkattiin hotellille heittämään kamat. Respan setä oli vähän ulalla. Huoneita ei ollut aluksi riittävästi ja luki numerotkin väärin - 205 - 2005. Siitä sitten siirryttiin viereiselle keikkapaikalle soundcheckiin.



Oli paljon odottelua. Join mehua ja pyörin ympäriinsä ihmettelemässä ja kuvailemassa.





"Tulkaahan teatteriin, tai muuten ammumme tämän koiran"



Kun sitten vihdoin päästiin sound-checkiin, oli ehtinyt tulla hämärää. Selviydyttiin hommassa hämmästyttävän nopsaan ja päästiin syömään.





Otin annoksen paistettua leipää ja kurkkua pähkinkastikkeessa kera tuoreen korianterin. Niin mielenkiintoisen kuuloista oli nimittäin. Oli hyvää, ehkä vähän koukuttavaa!

Vähän ehti ottaa lepoa ennen kuin piti alkaa laittaa meikkiä naamaan ja vaatetta päälle. Itse keikka meni hyvin - porukka oli menossa mukana (aika kännissä) ja kesäbileiden teemaan sopien paikka oli kuin sauna (ja meikällä paksut sukkahousut jalassa). 

Keikan jälkeen puikkelehdittiin parin muun lavan ja huoneen kautta ulos. Hotelliin suihkuun ja ehostautumaan omiksi itseksimme ja sitten takaisin tsekkailemaan meininkiä. En vaan meinannut päästä sisälle, kun mulla oli ranneke mutta ei leimaa. Sitten olin vaan ihan äimänä, että mitäs ihmettä, just olin lavalla! Kesti tovi ennen kuin muikkeli tajusi kuka olen, ja päästi menemään. Vähän kyllä loukkaannuin tapahtumasta niin, että päätin käyttää kaikki omat ja vähän muidenkin juomapoleteista vodkaan ja kaljaan. 


Siellä sitä sitten oltiin aamun asti juopottelemassa, tanssimassa ja uusia kavereita hankkimassa. Kun vihdoin sain aikaiseksi lähteä nukkumaan (rahat loppu), oli sen verran seuraava päivä, että hotellin edustalla oli bussillinen japanilaisia turisteja.



Sanoin arigato ja konnichiwa. 

Eipä siinä hirveästi tullut sitten nukuttua, kun jo piti olla kotimatkalla. Olin herättyäni edelleen päissäni ja kovasti teki mieli kaljaa. Kysyin respasta vinkkiä, että mistäs mulle sellainen saatas ja hän viittelöi viereiseen limsa-automaattin.


Oh vau! Enpä moista ole ennen nähnytkään! (Kuvassa tölkki näyttää hassun pieneltä, tai mun naama isolta, mutta ihan normaali puolen litran tölkki tuo oli.)

Junan lähtöön oli myös sen verran aikaa, että ehdittiin harkita pitsan tilaamista. Tai siis ostamista pitsa-automaatista!


Paikallinen osasi kuitenkin tulla kertomaan, että ei kannata, sillä pitsat ovat pieniä ja tunkkaisia. Niinpä kävin sen sijasta hakemassa sämpylää ja sarvea viereisestä leipomosta.



Kotimatkan sain taitata nenu menosuuntaan ja ihan ikkunakin oli viereeni järjestetty. Loistavaa!

Minusta jotkut noista näyttävät ihan jaloilta! Ja on siellä yks haarovälikin. 



Kaunis päivä oli sekin. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...