sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kultturelleja elämyksiä Prahan yössä



Prahassa vietettiin vierailumme aikana valojen juhlaa, kuten Berliinissäkin. Kaikennäköistä mielenkiintoista tuli vastaan, kuten tämä installaatio sillan alla:




Iloksemme vastaamme tuli vielä monenmonta avoinna olevaa marionettikauppaa.







Kävelimme Kaarlensillan, jota koristaa kymmenien pyhimysten patsaat.



Esitimme toiveen. Ja sillan päässä meitä tarkkaili silmäpallo:


Käytiin pikkukaupassa ostamassa hieman juustoja ja viinejä iltapurtavaksi. Oli hieman haastavaa ostaa kuivaa punaviiniä, kun ei myyjän kanssa löytynyt yhteistä kieltä. Elekielellä kuitenkin sain kysyttyä onko valitsemani viini kuivaa vai makeaa. Vahvistuksesi myyjä suipisti suutaan happamuuden merkiksi.

Kuva: äiti


Sit mie menin kylpyyn kylpyjuoman kera!


Kylvyssä kuulin tämmösen laulun paikalliselta radiokanavalta:


Vaihdettiin parempaa päälle, äiti laittoi minun hiukset, ja sitten suunnattiin jazz-klubille.

Kuva: äiti

Ensin käytiin kuitenkin ottamassa yrttijuomat nurkan takana sijaitsevassa pikkiriikkisessä baarissa, jonka omistaja puhui saksaa.


Kuva: isä

Jazz Club Ungelt tuli vastaan, ja sinnehän myö sit mentiin.









Kuva: äiti

Juotiin muutamat juomat, käytiin kättelemässä muusikot kiitokseksi mahtavasta setistä ja sitten suunnattiin kämpille juomaan vielä vähän skumppaa ja pelaamaan aikaisemmin kehittelemästä telepatia-pelistämme "Arvaa ketä ajattelen" käänteisversiota "Arvaa kuka ajattelee sinua". Yksi pelaajista on selin muihin pelaajiin, jotka arpovat kuka heistä ajattelee selinistujaa. Muut eivät toki missään mielessä saa ajatella häntä, ja se oli aika haastavaa. Kun arvaaja on valmis, voi hän kääntyä ja alkaa sulkemaan pois vaihtoehtoja "Sinä et ainakaan ajatellut minua", ja näin voi kerätä pisteitä. Ajattelija saa toki myös pisteitä, mikäli arvaaja tunsi hänen ajattelevan itseään. Et semmosta, fiksua meininkiä :)


To be continued...


perjantai 20. joulukuuta 2013

Prahan huipulla tuulee


Ylöspäin kipuaminen kävi melkeinpä urheilusta, mutta kyllä kannatti. Oli melkoiset maisemat Prahan yllä nimittäin:


Vieläpä kun laskeutuva aurinko kauniisti väritti rakennuksia punaisellaan.

Kuva: äiti

Haluttiin heti oitis istahtaa alas ja kostuttaa urheillessa kuivuneita kurkkujamme. Tämä paikka oli oikeastaan menossa kiinni, mutta saatiin jäädä yksille, kunhan ei ruvettaisi jarruttelemaan.

Kuva: äiti

Minun viiniini hyökkäsi herti ötökkä, joita myrkkuleppiksiksi lapsuudessa nimitettiin.

Meinattiin kuitenkin heittäytyä turhan mukaviksi vissiin, kun tarjoilija alkoi mulkoilemaan siihen malliin, että pitäisi lähteä etenemään. Ja lähettiinhän myö!


Kuva: isä


Pyhän Vituksen Katedraalia käytiin kiertämässä. Komealta näytti sekin.







Äiti olisi halunnut mennä käymään marionettikaupassa, mutta olivat sulkemassa ovia ja näin ollen eväsivät pääsyn sisään, oi voi!


Jatkettiin kulkua alaspäin, kun meitä kohti käveli mies käsi napakasti ojossa hokien samalla "please, please, please". Ei oikein ymärretty yhtään mistä on kysymys ja mitä hän haluaa, mutta ilmeisesti osasi hommansa, kun sai meidät hajaannutettua keskeltä tietä niin että takaa lähestynyt kolmen sotilaan muodostelma  pystyi keskeytyksettä jatkamaan kohtalokasta marssiaan.

Kuva: isä


Kuva: Mikko

Kuva: isä







Laskeuduttiin takaisin Vltavan ääreelle, jossa meitä tervehti isompi joukkio pullajoutsenia.

Kuva: Mikko





To be continued...

tiistai 3. joulukuuta 2013

Gulassia Vltavan äärellä, hahmoja tippukiviseinämässä


Ajatuksenamme oli mennä katsastamaan Prahan vanha juutalainen hautausmaa. Kierrettiin korttelin ympäri etsien sisäänkäyntiä.



Kuva: Mikko

...kunnes oivallettiin, ettei hautausmaa ole lauantaisin auki. No, portin raosta pääsi vähän kurkistamaan:


Hyvin on vieri vieressä hautakiviä. Sunnuntaina koitettiin uudelleen, mutta koska jonoa oli aika lailla, päätettiin, että tuo kurkistus riitti meille tällä erää.





Käveltiin joen vartta pitkin. 





Gulassia näytti olevan tarjolla tässä ravintolassa. Otettiin tarjous vastaan.



Kyllä kannatti! Oli nimittäin ihan mielettömän hyvää ja sopi siihen hetkeen suorastaan fantastisesti!


Jaksoi taas liikkua. Ylitettiin valtava Vltava.




Oltiin menossa ylöspäin. Sattumoisin satuttiin menemään kauniin puutarhan poikki:




Wallensteinin palatsi tuli vastaan.



Siellä oli myös iso tippukiviseinämä The Grotto, johon on piilotettu eläinhahmoja, kasvoja ja vihjailua salareiteistä.


Kuva: Mikko

Kuva: äiti

Löydettiin palatsin puutarhasta ulos ja sitten alkoi armoton kipuaminen...


To be continued...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...