lauantai 1. syyskuuta 2012

Kohti Suomen suvea!


Viime kesänä ei tehtykään reissua Suomeen. Niinpä tänä vuonna oli ehdottomasti sellaisen vuoro. Onhan se Suomen suvi sentään sen verran ainutlaatuinen!

Lentokentällä meinasi iskeä paniikki, kun virkailija kysyi ensin ihan normaalisti haluanko istua ikkuna- vai käytäväpaikalla ja sitten paikkoja tarkistaessaan ilmoitti, että jaaha, me ollaankin ylibuukattu. Saat tästä tällasen stand by -lipun ja koneeseen astuessa sitten tietää paikkasi.


Siellä oli useampi muukin sitten ihan kirjaimellisesti seisomassa jonon vieressä ihmettelemässä, mitä tuleman pitää. Virkailijat keskeyttivät jonottamisen hetkeksi, rupesivat pohtivat kolmistaan ja jotain kirjoittelivat kynällä paperilappuselle, kunnes tuli valmista. Kaikille oli paikka. Yksi mies pääsi businessluokkaan. Harmi ettei se arpa osunut omalle kohdalle.

Koneessa meikää puhuteltiin aina aluksi enkuksi. Finnairilla oli kummallinen systeemi ruokatarjoilussa, että ensin tulee leipä ja osa juomista, ja perässä lisää juomaa. Kun toinen kärry tuli kohdille, mutustin leipääni. Lentoemo kysyi maistuuko? Tokaisin topakasti "Ei!" koska ajattelin, etten tarvitse enempää juomaa, mutta heti oitis mieleeni juolahti, että ehkä kysyikin tykkäänkö leivästä, joten korjasin perään "..Tai siis maistuuu! mut en tarvi mitään". Selvisi, että nimenomaa "Saako olla juotavaa?", oli hän tarkoittanut. Mutta kuka kysyy silloin maistuuko? Etenkin kun toisella on suu täynnä leipää. Niin sitä paitsi, eihän se leipä edes mitekään ihmeellistä ole...

Lentokentällä oli isä vastassa. Odoteltiin vielä tunnin verran tätini lentoa, joka sattumalta sopivan samoihin aikoihin oli saapumassa.

Kuva: isä
Odotellessa join brandy-lonkeron, joka oli vähän vetisen makuinen, mutta muuten ihan mukava. Lisäksi ehdin käydä ostamassa päärynä-daim-jätskin, joka maistui ihan daim-päärynäjätskiltä.




Puolen yön aikoihin saavuttiin Kouvolaan. Päätettiin käydä moikkaamassa Annekaa samalla kun tätini heitettiin kotiinsa. Joku osti yhden pirtelön.


Mahdoinkohan käydä vielä saunassa. Oi miten ihanaa oli! Ja siitä suoraan nukkumaan. Seuraavana päivänä heräiltyäni lähdettiin isän ja Dalin kanssa käymään pikkulenkillä.

Kuva: Isä
Oli tosi kiva päästä metsään juoksemaan. Välillä tosin oli pysähyttävä syömään mustikoita.

Kuva: Isä
Veikkaanpa, että lenkin jälkeen saatoin käydä taas saunassa. Sitten lähdettiin noutamaan äiti töistä ja Cittariin shoppailemaan.



Reissun yhtenä tavoitteena oli maistella mahdollisimman paljon (itselleni) uusia jäätelöjä. Paras osui heti kärkeen. Valion pullamuru oli aivan ihanaa!

Citymarketista tarttui jonkun matkaan myös uusi grilli-systeemi, jonka kasaaminen olikin vähän hankalampaa kuin Ikea- tai Kinder-lelujen. Saatiin kuitekin tulkittua ja sovellettua säälittävää ohjeistusta sen verran, että ihan kunnollinen Lucifer oli lopputuloksena.

Kuva: Äiti tai Isä
Kuva: Äiti
Kuva: Isä
Haastavan työn jälkeen sopi ottaa palkkioksi vähän kuohuvaa kera maailman parhaimpien suupalojen:


Valmista katkarapusalaattia suoraan kalatiskiltä rapsakoissa kupposissa, joien nimeä en enää muista. Mutta apua miten hyvää settiä!



Vaihdettiin hetkeksi paikkaa, jotta saataisiin nauttia auringonsäteistä, mutta pörriäiset seurasivat, joten vaihdettiin takaisin. Kivat pöntöt muuten Berliinissä hankittu. Ilta jatkui hauskoissa merkeissä. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...