sunnuntai 30. syyskuuta 2012

When the party must go on and on and on and on


Seuraavana päivänä herätessä ei olo välttämättä ollut se kaikista virkein, mutta koska en halunnut tuottaa Annekalle (tai itsellenikään) pettymystä ja luistaa jo aikoja sitten tehdyistä suunnitelmista, päätin ryhdistäytyä ja koota itseni: kävin saunassa, söin Valion Viola savuporo-juustokeittoa (joka kuulosti hyvältä, mutta osoittautui aika pettymykseksi laimeudellaan, joskin jalostettuna voisi olla ihan kelvollinen sapuska) ja suunnistin kohti Kouvolan keskustaa!



Aikeissa oli nähkääs lähteä Encoreen tanssahtelemaan tyttösten kanssa. Pelattiin Aliasta, minkä aikana sain heräteltyä itseni elävien kirjoihin vääntämällä itselleni jokusen ja vähän useammankin caipirinhan.

Aina yhtä yllättäen tuli aika, jolloin olisi suotavaa nopeasti edetä sinne baariin asti, kun kuitenkin tiettyyn aikaan se valomerkkikin tulisi. Ja niin joku taas ilmoitti että nyt mennään, ja sitten totta tosiaan mentiin.


Ehdin juoda drinksun, halpiskaljaa ja shotteja ja jopa jossain välissä vähän vettäkin. Ja käydä tanssilattialla taas nuorisolle näyttämässä vähän tanssimallia, kröhöm... Sitten se pilkku tuli. En tiedä miksi, mutta jostain syystä jäätiin kulman taakse ottamaan kuvia ja kävi siinä jotain heppuja meille muutaman minuutin ajan seuraakin pitämässä. Sain kaljan!


Kuva: Anneka

Kuva: Tomi

Sitten oltiin Annekalla ja Iinalla: edessä jatkot: luvassa lisää Aliasta.

Kuva: Anneka


Älkääs ees kysykö, en oikeen tiedä taas mitä tapahtui, mutta aika vieri, kuunneltiin ihanan nostalgista musaa, kuten Apulantaa, Tehosekoitinta ja Me & Myta ja yhtäkkiä kello oli niin paljon, että joku (saatoin olla minä) heitti ilmoille ajatuksen kylmistä huurteisista tuopeista. Niin sitä sitten juostiin lähimpään räkälään, jossa meitä odotti karvas pettymys: ei tarjoilua, koska meikällä ei ollut papereita mukana. Hei haloo oon 27! Siinä mieleni pahoitettuani käyttäydyin hetken huonosti ja huusin ulos mennessämme että haistakaa v****! et sillee... kai sitten koitin käyttäytyä sen kymmenen vuotta nuoremman minäni mukaan, jos kerran täysikäisestä en mennyt. Todellisuudessa  kyllä muistan ajatelleeni että baarimamma vaan halusi vittuilla ja heittää tollasen kortin hihasta (mutta toisaalta kyllä varmaan suurin osa Suomessa asuvista kuljettaa mukanaan ajokorttia tai henkkareita - mulla ei ole muuta henkilöllisyystodistusta kuin passi, eikä sitä ole paria hassua poikkeusta lukuun ottamatta ikinä kysytty Berliinissä, joten en ole tottunut pitämään passia vakiovarusteenani). Jälkeenpäin sain kuulla, että nainen oli huudahtanut perään, että hyvin oon säilynyt  (ihan vilpittömästi, kuulemma). Hävetti, että huusin niin rumasti.  No mutta. Eipä siinä sitten nähty muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa syvemmälle keskustaan. Spede oli seuraava määränpäämme.

Kuva: Anneka

Ihan hirrrrveesti rupes siinä väsyttämään, mutta onneks joku miekkonen tuli meille juttelemaan ja sain ehotettua, että eiköhän siirrytä tonne ulkotilohin Lasarin terssulle niin voi olla vähän reippahampi meininki.


Ja olikin! Oltiin ketjupiirrustelua ja sitten ketju-potpuri-lauleskelua, joka kyllä tultiin henkilökunnan puolesta kieltämään. Höh! Miksi ei saa laulaa!? Jatkettiin piirrustelua ja kesästä nauttimista. En osannut päättää valkovenäläisen ja ville vallattoman väliltä, joten kehitettiin näiden sekoitus: maitoa, kahvilikööriä ja minttulikööriä! Toimi ainakin siinä tilassa.... Onneksi ihan siinä iltapäivän puolella vihdoin tajuttiin lähteä kämpille nukkumaan! Matkan varrelta poimittiin mukaan safkaa. Meikälle rullakebab auralla - ei oo kyllä ikinä maistunut yhtä hyvältä!



Muutaman tunnin päästä herättiin iltapalalle, limsalle ja kattomaan leffa (Kiitos ahkerat ja ihanat Anneka ja Iina!!!!) Siitä olikin hyvä jatkaa oikein über-kunnollisilla yöunilla. Tulipahan ryypättyä rehtiin suomalaiseen tapaan... Vaan viikonloppu oli vasta edessä! O'ou....

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Grillijuhlat talon tapaan


Avasin perheen illanistujaiset hienolla temppuiluesitykselläni:

Kuva: äiti kai
No ei vaineskaan. Paikalle viimeisenä saapunut Anneka valitti pesäpallon peluusta kipeytyneitä lihaksiaan, joten koitin vähän näyttää venyttelyvinkkejä.

Kuva: äiti tai isä
Mutta ei hän oikein tainnut innostua.

Menun olin saanut päättää minä, ja siihen kuului vartaita ja aura-kermaviilikastiketta. Oh yes!

Kuva. isä tai äiti



Ja hyväähän se oli kun mikä! Välillä meidän illanistumista kyllä vähän häiritsi pelottavat pörriäiset, joista olin kuullut kauhutarinoita jo ennakkoon. Harvinaisen aggressiivisia tapauksia, jotka tuosta vaan tulevat pistelemään ympäriinsä. Onneksi puolustus pelasi, ja hyökkäykset saatiin torjuttua.

Kuva: äiti
Kuva: äiti
Sitte myö käynnistettiin pelisessiot, jotka lopulta jäivät jatsiin ja coronaan. Siinä vaiheessa alkoi keskittyminen niin herpaantua, että päätettiin keskittyä vain yhteen asiaan: seurusteluun ja sellaiseen.




Ilta hämärtyi. Laitettiin uuteen grillipönttöön(mikä nyt onkaan...) tulet ja varaston soittimeen pyörimään älppärit.



Ihan vallan intouduttiin tanssahtelemaankin.

Kuva: isä

Kuva: äiti
Yhtäkkiä alkoi valostaa. Niin hassua kuinka vielä heinäkuussakin Suomen kesässä tuo ihan pimaä aika on niin lyhyt. Soittimeen löysi sattumalta tiensä ihan mahtava singlelevy, jossa oli perinteistä risteilymainosmusiikkia, joten leikittiin että oltiin kuuluttajia laivalla. Ja kyllä meitä nauratti! Kunhan oltiin saatu koottua itsemme oli korkea aika hipsiä petiin nukkumaan. Kiva ilta!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kohti Suomen suvea!


Viime kesänä ei tehtykään reissua Suomeen. Niinpä tänä vuonna oli ehdottomasti sellaisen vuoro. Onhan se Suomen suvi sentään sen verran ainutlaatuinen!

Lentokentällä meinasi iskeä paniikki, kun virkailija kysyi ensin ihan normaalisti haluanko istua ikkuna- vai käytäväpaikalla ja sitten paikkoja tarkistaessaan ilmoitti, että jaaha, me ollaankin ylibuukattu. Saat tästä tällasen stand by -lipun ja koneeseen astuessa sitten tietää paikkasi.


Siellä oli useampi muukin sitten ihan kirjaimellisesti seisomassa jonon vieressä ihmettelemässä, mitä tuleman pitää. Virkailijat keskeyttivät jonottamisen hetkeksi, rupesivat pohtivat kolmistaan ja jotain kirjoittelivat kynällä paperilappuselle, kunnes tuli valmista. Kaikille oli paikka. Yksi mies pääsi businessluokkaan. Harmi ettei se arpa osunut omalle kohdalle.

Koneessa meikää puhuteltiin aina aluksi enkuksi. Finnairilla oli kummallinen systeemi ruokatarjoilussa, että ensin tulee leipä ja osa juomista, ja perässä lisää juomaa. Kun toinen kärry tuli kohdille, mutustin leipääni. Lentoemo kysyi maistuuko? Tokaisin topakasti "Ei!" koska ajattelin, etten tarvitse enempää juomaa, mutta heti oitis mieleeni juolahti, että ehkä kysyikin tykkäänkö leivästä, joten korjasin perään "..Tai siis maistuuu! mut en tarvi mitään". Selvisi, että nimenomaa "Saako olla juotavaa?", oli hän tarkoittanut. Mutta kuka kysyy silloin maistuuko? Etenkin kun toisella on suu täynnä leipää. Niin sitä paitsi, eihän se leipä edes mitekään ihmeellistä ole...

Lentokentällä oli isä vastassa. Odoteltiin vielä tunnin verran tätini lentoa, joka sattumalta sopivan samoihin aikoihin oli saapumassa.

Kuva: isä
Odotellessa join brandy-lonkeron, joka oli vähän vetisen makuinen, mutta muuten ihan mukava. Lisäksi ehdin käydä ostamassa päärynä-daim-jätskin, joka maistui ihan daim-päärynäjätskiltä.




Puolen yön aikoihin saavuttiin Kouvolaan. Päätettiin käydä moikkaamassa Annekaa samalla kun tätini heitettiin kotiinsa. Joku osti yhden pirtelön.


Mahdoinkohan käydä vielä saunassa. Oi miten ihanaa oli! Ja siitä suoraan nukkumaan. Seuraavana päivänä heräiltyäni lähdettiin isän ja Dalin kanssa käymään pikkulenkillä.

Kuva: Isä
Oli tosi kiva päästä metsään juoksemaan. Välillä tosin oli pysähyttävä syömään mustikoita.

Kuva: Isä
Veikkaanpa, että lenkin jälkeen saatoin käydä taas saunassa. Sitten lähdettiin noutamaan äiti töistä ja Cittariin shoppailemaan.



Reissun yhtenä tavoitteena oli maistella mahdollisimman paljon (itselleni) uusia jäätelöjä. Paras osui heti kärkeen. Valion pullamuru oli aivan ihanaa!

Citymarketista tarttui jonkun matkaan myös uusi grilli-systeemi, jonka kasaaminen olikin vähän hankalampaa kuin Ikea- tai Kinder-lelujen. Saatiin kuitekin tulkittua ja sovellettua säälittävää ohjeistusta sen verran, että ihan kunnollinen Lucifer oli lopputuloksena.

Kuva: Äiti tai Isä
Kuva: Äiti
Kuva: Isä
Haastavan työn jälkeen sopi ottaa palkkioksi vähän kuohuvaa kera maailman parhaimpien suupalojen:


Valmista katkarapusalaattia suoraan kalatiskiltä rapsakoissa kupposissa, joien nimeä en enää muista. Mutta apua miten hyvää settiä!



Vaihdettiin hetkeksi paikkaa, jotta saataisiin nauttia auringonsäteistä, mutta pörriäiset seurasivat, joten vaihdettiin takaisin. Kivat pöntöt muuten Berliinissä hankittu. Ilta jatkui hauskoissa merkeissä. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...