keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Valolla on väliä! - kotoilua Kouvolassa

Jouluviikon aloitin kyydittäytymällä Annekalle kylään. Ilma oli kovin harmaa, mutta mieli mukava (aloin olla selkeästi paranemaan päin!). Ja tulihan onneksi pian pimeäkin, ettei sitä harmautta tarvinut katsella.





Anneka heräili ja laittautui. Minä nuuskin uutta kämppää, jossa en vielä ollut vieraillutkaan.



Minunkin vanha (ja repeytynyt) taulu oli päässyt seinälle! Sen nimi on Silmäluku ja siinä on tavallaan noppa, silmä ja matoja. Hahmot onkin sitten isän maalaamia. Shakinpelaajat oli mullakin joskus pikkukaksioni seinällä. Tykkään!

Olipa Annekalla itselläänkin jokin maalaus meneillään:



Harmi, että kyseessä oli tilaustyö. Olisin muuten koittanut ruinata itselleni valmistuttuaan.

Anneka oli ready-to-go ja lähdettiin ulos. Käveltiin Kouvolan city centeriin ja poikettiin ensimmäiseksi Kylähullu-kirpparille.


Kuva: Anneka

Image and video hosting by TinyPic




Kuva: Anneka


Odotukset oli korkealla, mutta ei sieltä sitten mitään löytynytkään. Höhhelihöö. Käytiin myös muutamassa vaatekaupassa katselemassa mulle korvaläppiä. Muttei löytynyt mieluisia. Kun niiden pitäisi olla muhkeahkot, säädettävät ja sitten juuri päätin, että punaiset tai keltaiset. Niin...



Kun ei enää jaksettu turhaan käydä katselemassa kauppojen valikoimaa, pysähdyttiin Koffariin teelle. Otin chai latten soijamaidolla, mutta se oli ihan hirveän makeaa, ja savolohiwrapin, mutta se oli ihan hirveää muuten vaan - jotenkin etikkaista.




Seuraava etappi oli koti (Iinan ja Annekan), tosin matkalla poikettiiin Sipattiin ostamaan salaattitarvikkeita ja pakko oli käydä Alkosta ostamassa jotain, millä saisi Koffarin maut huuhdottua suusta.




Naposteltavaksi matkaan lähti vähän pähkinöitä ja jogurttikuorruteisia banaanilastuja ja lakuja, millä en pitkään aikaan olekaan päässyt herkuttelemaan. Kiva uusi tuttavuus oli sour cream (& onion?) -maustetut cashewpähkinät.


Annekalla oli jouluvalot, mutta sävyltään aivan liian siniset. Alkoi projekti.





Lämmitin itselleni lasillisen manteliglögiä (oli aika tujakkaa jotenkin, mutta ihan jees kuitenkin, niin no väkevää viiniähän se taisi ollakin) ja seurasin live-kotoilua.




Siinä pyöriessäni silmiini osui minun vanha tavara. Ihan oikea (ja painava!) vasara, jonka yksi suviyö löysin tieposkesta pitkää suoraa kotia kohti tallatessani. Otin löydön innoissani huostaani ja maalasin sen.




Hyvältä näytti, mutta kun koitettiin valoja sisään, paljastui, että ihan liikaa kuultaa sinisyys vielä läpi.



Lisää maalia pintaan siis! Kyseessä ihan akryylivärit btw.




Toisen maalikerroksen kuivuessa Anneka valmisti meille ruokaa ja minä päätin korkata kaupasta mukaan tarttuneen Minttukaakao-Oton.



Mutta se olikin drinkero eikä lonkero! Varmaan parempi niin. Hämmästelinkin, että miltä voi maistua minttukaakao-lonkero, mutta toisaalta juuri tästä hämmästyksestä johtuen ostin juoman. Se maistui kylmältä minttukaakaolta. Ihan hyvältä siis, kuka nyt sitten sellaisesta tykkää. Itse en oikein fanita maitopohjaisia juomia niinkään.



Tämäkin isän taulu piti taltioida, vaikkakin vähän kummallisesta kuvakulmasta. En ole tuota nähnyt pitkään aikaan. Ennen muinoin se oli mummolassa ja vähän pikkutyttönä pelotti kun tuota katseli nukkumaan mennessä.



Annekan kana-haloumisalaatti oli maan mainiointa! (salaattimix, maissia, kurkkua, paistettua haloumi-juustoa, paistettua ja (taco)maustettua kanaa, cashewpähkinöitä, kirsikkatomskuja ja caecarkastiketta)



Lasipurkki alkoi näyttää siltä mikä oli ideakin.



Katsokaa kuinka sinistä! Hyy!



Komea tuli!

Sitten mun kyyditysjärjestelmä tuli ja kuljetti minut takaisin sinne mistä tulinkin. Seuraavana päivänä oli nimittäin paljon puuhasteltavaa tiedossa ja Annekalla yötöitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...