lauantai 21. tammikuuta 2012

Syyt' on olla iloinen


Tänään kurkistetaan - ajan hengessä - jouluisiin tunnelmiin. Sinä jouluna en sentään herännyt viideltä kuten edellisenä vuonna, mutta levoton oli yö kyllä. En jostain syystä vaan saanut nukutuksi. Mikähän siinäkin on, kun joka vuosi toistuu sama homma. Ehkä vaan jännitän joulupukkia sitten niin paljon.

Kun en enää jaksanut yrittää nukkua, säntäsin olohuoneeseen Joulupukin kuuman linjan ääreen. Yöllä satanut lumi oli pysynyt maassa ja ulkona satumaista - täydellinen valkea joulu!


Kuva: Antti A




Kymmenen aikoihin nautittiin joulupuuro, jonka valmistamisessa oli omat ongelmansa. Äiti kun oli aattoaamun töissä (eikä valmistamassa puuroa!) niin totta kai tuli mokattua: upouuden uunin pohjalle läikähti kiva setti maitoa haisemaan.



Mutta ihan hyvältä maistui, vaikken mantelia saanutkaan. Kaikilla mausteilla (sokeri, kaneli, voisilmä) minulle, kiitos ja kyytipojaksi ruisleipää ja tuoremehua. Tästä jouluperinteestä en luovu! Melkein jo hätäännyin kun jossain vaiheessa ehdoteltiin, ettei tänä vuonna olisikaan puuroa.



Seuraavaksi ohjelmassa oli tietysti perinteiset Lumiukko ja joulurauhan julistaminen. Melkein kaikki muut olivat torkahtaneet kun Lumiukko alkoi, enkä itsekään oikein jaksanut innostua enää, mutta siltikin, kun se lentoonlähtökohta tuli, tanssivat kylmänväreet ympäri kehoa ja silmänurkkaan tuli kyynel. On se vaan niin ihmeellistä!

Joulurauhan julistamisen jälkeen Aleksi ja isä lähtivät hautuumaareissulle. Minä, Mikko ja Anneka lähdetiin joulukävelykselle Dalin kanssa. Oli vähän märkä talvisää, mutta pikku reippailu ja raitis ilma tekivät tosi hyvää.


Kuva: Anneka

Kuva: Anneka

Oli myös jotenkin mielenkiintoista ja nostalgista kävellä pikku lenkki Keltakankaan maisemissa.

Kotiin palattuamme autoin Mikkoa paketoimaan lahjojaan, minkä jälkeen hinkkasin uunia tovin, kunnes oli aika joulusaunan! Oli tuoksuja, vihta, ja saunaolutta. Oi kun mukavata!

Rentouttavaa ja rauhallista saunareissua seurasi laittautuminen ja keittiöhommat. Suurin osa ruuista olikin valmistettu ennakkoon, mutta joitain juttuja piti vielä hoitaa, kuten esillepano.





Kylmässä pöydässä tänä vuonna vihreä salaatti fetalla, waldorfin salaatti, katkarapusalsa, paistettu sieni-sipulisilppu, punasipulihake, kylmäsavulohta, mätiä sekä creme fraichea (niin ja keitinperunoita).



Katkarapusalsa oli vähän pettymys, enkä välttämättä ole tuon lohen ystävä, mutta muuten kyllä maistui!



Lämpimässä pöydässä valkosipuli-kermaperunat, naudan paistia, punaviinikastiketta, punajuurilaatikko, possua kermakastikkeessa, porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa + lisukkeet: herneitä salaatinkastikkeessa, valkosipulioliivit, viikunamarmeladi ja konjakkisinappi.



Omat lempparini oli ehdottomasti perunat (niin kuin aina), uusi tulokas punajuurilaatikko, sekä possu! Vaadin sikaa, kun en oikein lehmästä piittaa. Ja kyllä kannatti! röh

Jouluaattona ei jotenkin jostain syystä sitä ruokaa meinaa millään saada upotettua kuin hiiren annoksen, mutta se kai se idea siinä onkin, että seuraavana päivänä on tavan ruokabileet!


Kuva: Anne A

Ruokailun jälkeen siirryttiin olohuoneen puolelle. Jaetiin lahjat ja avattiin ne yksi kerrallaan. Kaikki olivat olleet ilmeisen kilttejä.



Joulun hittilahja tuntui olleen tekoviikset.

Loppujoulu kuluikin sitten rennosti erilaisten pelien parissa.


Kuva: Antti A

Levyraatia leikittiin useampaankin otteeseen.

Isä sai joululahjaksi mini-kickerin! Hauska peli kyllä ja suht nopeasti siitä pääsi jyvälle. Olin aikaisemmin pelannut van pari kertaa normaali-kickeriä. Pari maalia onnistuin tuolloin tekemään, tosin molemmat omia. Nyt sujui heti paljon paremmin!


Kuva: Anne A


Kivaa oli! Lisäksi joulupukki toi Alfapet-Razzlen. Matkapelin, jossa pitää random-kirjaimista nopeasti keksiä joko mahdollisimman monta sanaa, yksi mahdollisimman pitkä sana tai sanoja, joita muut eivät keksi.



Kiva peli tämäkin. Tosin tuosta kuutiosta oli niin hankala tihrustaa kirjaimia, että hajoitettiin se suosiolla.



Tämä peli se vasta paljon aiheuttikin pähkäilyä, ällistelyä, jopa huvitusta ja hepulikohtauksia. Pakallinen mustia mysteerejä. Yksi toimii kertojana, lukee arvoituksen ja kysyy "mistä on kyse?". Muut saavat esittää kysymyksiä joihin voi vastata kyllä, ei tai ei merkitystä/tietoa. Jotkut oli kyllä hyviä, toiset ihan älyttömiä. Erittäin kivaa ajanvietettä joka tapauksessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...