lauantai 21. tammikuuta 2012

Syyt' on olla iloinen


Tänään kurkistetaan - ajan hengessä - jouluisiin tunnelmiin. Sinä jouluna en sentään herännyt viideltä kuten edellisenä vuonna, mutta levoton oli yö kyllä. En jostain syystä vaan saanut nukutuksi. Mikähän siinäkin on, kun joka vuosi toistuu sama homma. Ehkä vaan jännitän joulupukkia sitten niin paljon.

Kun en enää jaksanut yrittää nukkua, säntäsin olohuoneeseen Joulupukin kuuman linjan ääreen. Yöllä satanut lumi oli pysynyt maassa ja ulkona satumaista - täydellinen valkea joulu!


Kuva: Antti A




Kymmenen aikoihin nautittiin joulupuuro, jonka valmistamisessa oli omat ongelmansa. Äiti kun oli aattoaamun töissä (eikä valmistamassa puuroa!) niin totta kai tuli mokattua: upouuden uunin pohjalle läikähti kiva setti maitoa haisemaan.



Mutta ihan hyvältä maistui, vaikken mantelia saanutkaan. Kaikilla mausteilla (sokeri, kaneli, voisilmä) minulle, kiitos ja kyytipojaksi ruisleipää ja tuoremehua. Tästä jouluperinteestä en luovu! Melkein jo hätäännyin kun jossain vaiheessa ehdoteltiin, ettei tänä vuonna olisikaan puuroa.



Seuraavaksi ohjelmassa oli tietysti perinteiset Lumiukko ja joulurauhan julistaminen. Melkein kaikki muut olivat torkahtaneet kun Lumiukko alkoi, enkä itsekään oikein jaksanut innostua enää, mutta siltikin, kun se lentoonlähtökohta tuli, tanssivat kylmänväreet ympäri kehoa ja silmänurkkaan tuli kyynel. On se vaan niin ihmeellistä!

Joulurauhan julistamisen jälkeen Aleksi ja isä lähtivät hautuumaareissulle. Minä, Mikko ja Anneka lähdetiin joulukävelykselle Dalin kanssa. Oli vähän märkä talvisää, mutta pikku reippailu ja raitis ilma tekivät tosi hyvää.


Kuva: Anneka

Kuva: Anneka

Oli myös jotenkin mielenkiintoista ja nostalgista kävellä pikku lenkki Keltakankaan maisemissa.

Kotiin palattuamme autoin Mikkoa paketoimaan lahjojaan, minkä jälkeen hinkkasin uunia tovin, kunnes oli aika joulusaunan! Oli tuoksuja, vihta, ja saunaolutta. Oi kun mukavata!

Rentouttavaa ja rauhallista saunareissua seurasi laittautuminen ja keittiöhommat. Suurin osa ruuista olikin valmistettu ennakkoon, mutta joitain juttuja piti vielä hoitaa, kuten esillepano.





Kylmässä pöydässä tänä vuonna vihreä salaatti fetalla, waldorfin salaatti, katkarapusalsa, paistettu sieni-sipulisilppu, punasipulihake, kylmäsavulohta, mätiä sekä creme fraichea (niin ja keitinperunoita).



Katkarapusalsa oli vähän pettymys, enkä välttämättä ole tuon lohen ystävä, mutta muuten kyllä maistui!



Lämpimässä pöydässä valkosipuli-kermaperunat, naudan paistia, punaviinikastiketta, punajuurilaatikko, possua kermakastikkeessa, porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa + lisukkeet: herneitä salaatinkastikkeessa, valkosipulioliivit, viikunamarmeladi ja konjakkisinappi.



Omat lempparini oli ehdottomasti perunat (niin kuin aina), uusi tulokas punajuurilaatikko, sekä possu! Vaadin sikaa, kun en oikein lehmästä piittaa. Ja kyllä kannatti! röh

Jouluaattona ei jotenkin jostain syystä sitä ruokaa meinaa millään saada upotettua kuin hiiren annoksen, mutta se kai se idea siinä onkin, että seuraavana päivänä on tavan ruokabileet!


Kuva: Anne A

Ruokailun jälkeen siirryttiin olohuoneen puolelle. Jaetiin lahjat ja avattiin ne yksi kerrallaan. Kaikki olivat olleet ilmeisen kilttejä.



Joulun hittilahja tuntui olleen tekoviikset.

Loppujoulu kuluikin sitten rennosti erilaisten pelien parissa.


Kuva: Antti A

Levyraatia leikittiin useampaankin otteeseen.

Isä sai joululahjaksi mini-kickerin! Hauska peli kyllä ja suht nopeasti siitä pääsi jyvälle. Olin aikaisemmin pelannut van pari kertaa normaali-kickeriä. Pari maalia onnistuin tuolloin tekemään, tosin molemmat omia. Nyt sujui heti paljon paremmin!


Kuva: Anne A


Kivaa oli! Lisäksi joulupukki toi Alfapet-Razzlen. Matkapelin, jossa pitää random-kirjaimista nopeasti keksiä joko mahdollisimman monta sanaa, yksi mahdollisimman pitkä sana tai sanoja, joita muut eivät keksi.



Kiva peli tämäkin. Tosin tuosta kuutiosta oli niin hankala tihrustaa kirjaimia, että hajoitettiin se suosiolla.



Tämä peli se vasta paljon aiheuttikin pähkäilyä, ällistelyä, jopa huvitusta ja hepulikohtauksia. Pakallinen mustia mysteerejä. Yksi toimii kertojana, lukee arvoituksen ja kysyy "mistä on kyse?". Muut saavat esittää kysymyksiä joihin voi vastata kyllä, ei tai ei merkitystä/tietoa. Jotkut oli kyllä hyviä, toiset ihan älyttömiä. Erittäin kivaa ajanvietettä joka tapauksessa!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kuin kaksi kaunista marjaanaa


Matka jatkoilta kotiin Annekalle oli monivaiheinen ja pitkähkö, mutta ihan hauska kyllä. Oltiin pariin otteeseen vähän hukassa, mutta onneksi ne kaksi vastaantullutta ihmistä osasi neuvoa suunnan kanssa.








Kuva: Anneka

Kuva: Anneka

Kuva: Anneka


Päätelmä: kamera ja vissypullo olivat oleellinen osa matkantekoamme.

Koukattiin Sipatin kautta. Piti saada vähän murua rinnan alle.


Ja kastiketta...


Kun oltiin ravittu itsemme, käytiin uudestaan nukkumaan ja herättiin muutaman tunnin päästä siihen, että kyytimme saapui noutamaan meidät Keltsulle suorittamaan kunniatehtävää nimeltänä kuusenkoristelu. Oltiinkin jo etukäteen sovittu, että tänä vuonna kuusi olisi huurteinen ja kultainen.



Anneka sai laittaa valot ja suihkia lumet kun se on niissä niin hyvä.


Kuva: Antti A


Semmoinenhan siitä tuli kuin pitikin!



Tänäkään vuonna en ostanut lahjapapereita. Käytin vanhoja käytettyjä jemmapapruja, mutta myös kirjekuoria ja tulipa yksi paketti käärittyä julisteeseenkin.

Aatonaatto koitti seuraavana päivänä ja to do -listallani oli mm...


Kuva: Antti A

Sinihomejuustoinen punajuurilaatikko


Kuva: Antti A

Kuva: Antti A

ja omenainen juustokakku



Ruokaakin olisi voinut laittaa mutta iski laiskuus! Hetken kuluttua joulupukki toimitti meille pari lättänää pakettia:




Suomalainen pitsa on kyllä niin erilaista kun mitä täältä vaikka saa. Ihan hyvää kuitenkin.

Sitten tapahtui ihme, alkoi sataa lunta! Musta joulu oli lähes kiveen kirjoitettu, mutta niin sitä vaan aatonaattoiltana maa sai kauniin valkoisen hunnun.



Itse asiassa päästiin kokemaan oikea myräkkä kun Annekan kanssa lähdettiin yömyöhään hakemaan Mikkoa lentokentältä.



Tosi huono keli. Mitä molempia pelotti. Anneka oikein sanoi, että sillä hetkellä suorastaan vihaa autolla ajamista. Mietin koko matkan pitäisikö korkata laukussani ollut Mikolle takoitettu tervetuloa-bisse jännitykseen, mutta selvisin jollain ihmeen kaupalla ilman. Ehkä vähän niskatkin saattoi jumittua, kun molemmat oltiin nenä tuulilasissa kiinni dramaattisen klassisen musiikin toimiessa taustamusiikkina.

Jossain vaiheessa hellitti. Päästiin turvallisesti kentälle, Mikko löytyi ja paluumatka olikin paljon helpompi. Radiostakin kuului leppoista klassista psykomaisten sointujen sijasta.



Sitten tuli joulu...

torstai 12. tammikuuta 2012

Kouvolan yössä bailabaila let's go

Tuli keskiviikko ja minä olin terve! Pidettiin alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja lähdettiin viettämään railakasta iltaa Kouvolan yöelämään.



Toki ensin kunnolla valmistauduttiin Annekalla ja Iinalla. Laittauduttiin, siemailtiin ja terapioitiin.


Kuva: Anneka

Päällä oli tuonkaltaista rentoa-kivaa-särtsikästä. Hieno kampaus syntyi Iinan käsittelyssä.






Kuva: Anneka


Kuva: Anneka

Jossain vaiheessa alkoi pelin kulku vähän takkuamaan, kun jatkuvasti eksyttiin muihin aiheisiin ja lopulta pianon ääreen. Kauniisti musisoitiin mm. Maa on niin kaunis ja muita hartaita joululauluja kun alakerran mummeli tuli valittamaan metelöinnistä. Katsottiin parhaaksi lähteä kaupungille. Matkalla pudotin pahoittelukirjeen naapurin postilaatikkoon.





Ensin mentiin Mestariin shoteille. Huh, enpä ollutkaan taas muistanut kuinka kallista kaikki, ja alkomahooli etenkin, Suomessa on. Mutta hyviä oli nuo omenaiset jogurttishotit.



Kävin pyytämässä viereisen pöydän herroja ryhmäkuvaan, että näyttäisi siltä kuin meillä olisi ollut hauskaa.



Kuva: eräs herra



Sieltä sitten määränpäähämme eli Red Mooniin, eli Moonikseen, kuten allekirjoittanut jostain ihmeestä on päähänsä saanut sanoa.




Kuva: Anneka

No kyllä me tanssittiinkin.



Hän oli mielestäni parhaiten pukeutunut asiakas.





Meikä ainakin heitti lattialla semmoiset aerobic-henkiset ketkuttelut, että hiki tuli ja saivatpahan ihmiset vähän mallia miten sitä kuuluu tanssia.







Kuva: toinen herra

Suomessa bilettäminen kun kuitenkin sen verran harvinaista herkkua on, oli siitä totta kai otettava kaikki irti ja päädyttävä vielä joillekin jatkoille! Siellä kokkailtiin ja laulettiin. Ja leikittiin pimeäpiiloa, jonka jälkeen muut menivät kuulemma saunaan ja minä rankasta etsinnästä vallan simahdin.



Minun ja Desperadosin iloinen jälleennäkeminen hetkeä aikaisemmin.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...