perjantai 9. syyskuuta 2011

Day 6 - Yökävelyllä Barcelonassa


Muu poppoo lähti autolla kohti Lloretia. Minä, Mikko ja Anneka päätettiin jäädä vielä Barcelonaan.



Käytiin kaupasta ostamassa vähän salaattia ja muuta pupellettavaa ja päädyttiin ostamaan pullot sangriaa. Ei ollut kylmässä mitään juomia, mutta menettelihän ne noinkin. Käveltiin El Ravalille istuksimaan.



Tuolla on jotenkin sännöt tiukentuneet, eikä julkijuopottelua katsota hyvällä. Joku tulikin meille ystävällisesti sanomaan, että kannattaa laittaa pullot piiloon, ettei poliisi tule niitä takavarikoimaan.

Käveltiin sitä katua edestakaisin, etsittiin jotain paikkaa, jossa Mikko voisi kahvin nauttia. Yhtäkkiä joku tyttö juoksi minua kohti ja hyppäsi kaulaani. Varpuhan se siinä! Tosi kiva tyttö, johon tutustuttiin Berliinissä joskus pari kesää sitten. Eipä oltukaan Varpun Suomeen paluun jälkeen nähty, joten tämä oli melkoinen ihana sattumus.



Siinä oli joitain muitakin suomalaisia, jotka Barcelonassa asuvat. Varpu ja kaverinsa olivat tulleet Sonar-festareille. Istuttiin alas drinksujen ajaksi vaihtamaan kuulumisia.

Olisin kaivannut pehmeää nurmikkoa jalkojen alle. Olisi kiva ollut vaikka pelata korttia. Berliiniläisenä kun olen tottunut siihen, että puistoa löytyy joka korttelista. Varpu vinkkasi että satamaan päin kun kävelisi niin sieltä löytyisi jotain vihreää aluetta. Hyvästeltiin ja lähdettiin siitä sitten etenemään.



Ilta alkoi hämärtyä. Lisäksi vessahätä alkoi ikävästi painaa päälle, ja kun yleistä vessaa ei näkynyt missään, ei viitsitty jäädä mihinkään nurmelle istuksimaan vaan tarmokkaasti jatkettiin kävelyä kohti jotain biitsiä.


Kuva: Anneka



Matka oli pitkä ja vihdoin päädyttiin johonkin rantabaariin. Juotiin litran tuopit bisseä ja käytiin pissillä!!



Kuva: Anneka

Oli kivaa juu. Tuoppien jälkeen siirryttiin hämärälle rantahietikolle istumaan ja juomaan omia sangrioitamme. Juomatarjoilu pelasi myös ihan kivasti kun kylmän kaljan kaupittelijoita ravasi ohitse 10 min välein. Sitten tuli taas se sama ongelma nimeltänsä vessahätä. Kello oli jo sen verran että monet paikat alkoivat sulkeutumaan. Käveltiin vähän kaupunkiin päin ja pujahdettiin lopulta johonkin täpötäyteen absinttibaariin pisulle. Oltiin siinä vaiheessa jo kävelty sen verran, että jotenkin oli väsy olo eikä yhtään huvittanut lähteä mihinkään bailaamaan. Käveltiin sitten takaisinpäin mestoille joista mahdollinen yöbussi kohti Lloretia lähtisi.



Pysähdyttiin kuitenkin ensin El Ravalille syömään dönerit. Oli kyllä ihan mielettömän hyvää. Erilaista kuin Berliinin döner, joka sekään ei tietenkään mitään pahaa ole.

Käveltiin ja käveltiin. Mulla oli huonot läpyskä-sandaalit jaloissa ja koko kroppa sen takia kävelystä kipeänä. Välillä koitin kävellä paljain jaloin. Yöllä ei kulkenut muut kuin bussit, eikä mistään mitään Lloretiin lähtevää löydetty. Alkoi vähän epätoivo jo painaa päälle. Vettäkin oli vaan muutama tilkka matkassa. Lopulta käveltiin Santsiin, josta lähtisi aamulla juna. Oli aamuyö ja asema aukeaisi vasta aamulla. Siitäkään ei ollut tietoa milloin eka juna lähtisi Lloretiin, kun ei päästy aseman sisälle tutkimaan aikatauluja. No, lopulta sitten päätettiin että ei pysty enää, otetaan taksi. Netistä poimimien tietojemme mukaan se kuitenkin maksaisi "vain" 70 euroa, eli reilu 20 per lärvi meidän tapauksessa. No, voin kertoa ettei todellakaan maksanut sen vertaa vaan aika hitosti paljon enemmän. Määränpäähän päästyämme pääsi itku kun kaikki rahat oli mennyt taksiin, mutta no, such is life, ja olipahan ihan kiva nukkua siinä autossa. Ja olihan se kiva päästä sänkyyn siihen aikaan kun Barcelonassa olisi vasta päässyt sinne asemalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...