perjantai 15. heinäkuuta 2011

Day 2 - Biitsillä


Seuraava päivä alkoi pienessä sievässä. En omasta mielestäni mitenkään hirveästi ollut edellisenä iltana juonut, mutta alkometri näytti aamulla 1,8. Oh well, ehkä olo oli tosiaan vähän hauskanpuoleinen ja usvainen, sillai hyvällä tapaa huippaava.



Tuntui aika unelmalta herättyään kävellä parvekkeelle ja kohdata yllänäkyvä maisema ja lämmin merituuli. Mikäs siinä aamiaista syödessä - pikku hiprakkakin vielä päällä. Aamiaisen jälkeen suunnattiin biitsille. Lloret de Marissa muistaakseni oli kolme isompaa biitsiä, joista tämä meidän eteemme aukeava se suosituin.


Kuva: Antti A

Vesi tuntui päiväsaikaan vähän viileältä edellisöiseen pulahdukseen verrattuna, mutta kävin silti saman tien kastautumassa tukkaa myöten. Suolavettä meni nenään ja kurkkua alkoi koskea, joten päätin jättää sukeltelut siihen. Tein urotyön ja höngin kotoa mukaan ottamani uimapatjan täyteen alkoholintäyteistä hengitystäni.


Kuva: Antti A

Oli nimittäin aika tosi siistiä patjan kanssa siinä keinua laineilla ja välillä vähän käsillä kauhoa ja pyöriä ympäriinsä.


Kuva: Anneka

Varmasti paras tapa kärsiä krapulaa! (Ei paljon kärsimiseltä tuntunut :)) Lojuin patjan päällä siinä ihan rannassa keinutellen, samalla sormillani hiekkaa haroen. Välillä seitsemäs aalto yllätti ja pyyhkäisi ylitseni. Kiljahtelin innosta.

Tein myös sellaisen huomion, että lähes poikkeuksetta kaikkialla ympärilläni puhuttiin saksaa. Jep - Lloret de Mar on erityisen suosittu bilekohde saksalaisten nuorten keskuudessa.



Rannan hiekka oli miellyttävää, koska se oli tosi isojyväistä. Sen päällä oli tosin vähän kivuliasta kävellä paljain jaloin pitkää matkaa, mutta hienojakoisempi hiekka olisi kulkeutunut joka paikkaan. Ainakin helpommin ja ärsyttävämmin - kyllähän tätäkin hiekkaa tuli bikinien sisällä kuljetettua hostellille vaikka kuinka paljon...


Kuva: Mikko

Aurinkorasvahommelit oli kyllä ihan hallinassa, mutta niin kävi, että selkäpuolelta paloin, kun en oikein jaksanut etupuolelle ottaa aurinkoa siinä biitsillä maaten, vaan lähes koko ajan kelluin patjani kanssa siinä vedessä, joka myös auringonsäteitä kivasti tehostaa.


Kuva: Anneka

No niin, eikä kukaan sitten ollut mulle sanonut, että voisin ehkä tunkea sen bikinien alaosasta törröttävän lapun sinne sisäpuolelle. Anneka huomautti asiasta jossain vaiheessa, mutta silloin oli jo liian myöhäistä - mielenkiintoinen rusketusraja oli syntynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...