torstai 14. heinäkuuta 2011

Day 1 - Saapuminen Lloret de Mariin


Eräänä sunnuntaina heräiltiin hitaasti siinä ennen puoltapäivää. Vedettiin tukuisat aamiaiset napaan ja suunnattiin kohti Tegeliä, josta Spanair lennätti meidät Välimeren rannalle.


Kuva: Mikko

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt missään Välimeren maassa. Olin siis aika täpinöissäni. Tiesinhän että pääsisin toteuttamaan yhden unelmistani - Välimeressä uimisen.



Lentokoneen ikkunasta näkyi vaikka kuinka paljon biitsejä ja aina pohdin saattaisiko kyseessä olla Lloret. Lento oli muuten ihan miellyttävä, mutta jolla kulla lähi-kanssamatkustajalla oli ihan järkyttävän pahan hajuinen hengitys.

Barcelonan lentokenttä oli varsin kiiltävä paikka. Hetki siinä pohdittiin, että mitenkäs ihmeessä me päästään etenemään, mutta ihan hyvin osattiin suunnistaa kohti määränpäätä. Ensin piti ottaa ilmainen lentokenttäbussi toiseen terminaaliin, josta pääsi metroon. Metrolipun ostossa tuli auttamaan joku ystävällinen espanjalaistäti, ja niinpä saatiin ostettua lippu, jolla meidän piti muutamalla eurolla päästä Blanesiin, josta otettaisiin taksi Lloret de Mariin.

Kun kerran lippu oli voimassa pari tuntia, pysähdyttiin Santsiin (jossa joka tapauksessa piti vaihtaa linjaa) välipalalle. Lentokoneessa ei tarjottu mitään, joten nälkä oli suunnaton!



Istahdettiin jos ei ihan ensimmäiselle, niin toiselle terassille. Nautittiin bocadillot hampurilaispihvillä ja pekonilla. Kyytipojaksi olutta. Kyllä tuli tarpeeseen se duo! Jotta oltaisiin ehditty siihen junaan mitä meinattiin, meidän olisi pitänyt hörpätä bisset about ykkösellä ja juosta takaisin asemalle. Päätettiin kuitenkin ottaa rennosti, lomalla kun kerran oltiin - nauttia rauhassa ja ottaa sitten seuraava juna.

Etsittiin läheltä pikku marketti, josta haettiin vähän matkakaljaa ja palattiin asemalle. Ostettiin uudet liput ja mentiin raiteelle odottelemaan. Mutta mitäs sattuikaan - juna oli peruttu. Siinä sitten ihmeteltiin, että mitäs nyt. Palattiin takaisin ylätasanteelle ja käytiin kysymässä joltain viranomaiselta, että mikä neuvoksi. Vaan eipä tuo juuri englantia puhunut, sen verran osattiin tulkata, että "sinne vaan, kyllä se juna sieltä tuleee". Tavattiin sitten itseksemme niitä aikatauluja ja saatiin selville että puolen tunnin päästä lähtisi seuraava juna Blanesiin. Olisi tehnyt mieli odottaa se aika pihalla auringossa, vaan eipä siitä karsinasta niin vaan poistuttukaan. Lippu, jolla automaattiovet aukesivat raiteelle mennessä, ei toiminutkaan poistuessa.

Vihdoin päästiin junaan, jossa oli miellyttävän viileää. Olinkin kuullut Barcelonan julkisten ilmastoinnin olevan omaa luokkaansa. Junareitti oli varsin ihastuttava. Kulki merenrantaa pitkin ja minusta tuntui että näin oliivipuun!



Blanesin asemalla jäätiin pois ja otettiin taksi. Bussikin olisi ollut tarjolla, mutta ei oltu tietoisia missä meidän olisi pitänyt jäädä sillä pois.

Pian oltiin perillä. Muu perhe oli lentänyt Suomesta ja saapunut perille pari tuntia aikaisemmin.


Kuva: Anneka


Juhlistettiin iloista jälleennäkemistä sangrialla. Vaihdettiin vähän kuulumisia ja päätettiin lähteä iltakävelylle rannalle.



Siinä ihan parvekkeemme alla oli pieni rantabaari, josta näytti saavan melkoisia drinksuja. Otettiin tyttöjen kesken mojito. Vai oliko se caipirinha? Jättidrinksuun kuului myös kaikille oma lei ja kiva muovikukka, jonka pystyi vaikka hiuksiin pujottamaan. Heti tuli kiva Let's go -etelänlomafiilis.


Kuva: Mikko


Kuva: Anneka

Kävin kahlaamassa. Vesi tuntui mielettömän lampöiseltä. En siinä sitten enempää aikaani tuhlaillut, vaan heitin mekon pois (alle kun olin sopivasti pukenut bikinit) ja kävin kastautumassa. Yksi unelma suoritettu :)



Juotiin biitsillä pullo valkkaria. Anneka onnistui avatessaan hajoittamaan pullon kaulan, vaan eipä hätää. Mahdollisten sirujen poistamiseksi suodatettiin viini nenäliinan läpi tyhjentyneeseen drinkkilasiimme.


Kuva: Antti A

Viinin jälkeen käytiin vähän kävelemässä lähimaastossa. Bileet oli meneillään joka paikassa. Tuli vähän sellainen epätodellinen aikuisten huvipuisto-fiilis. Mikon kanssa herätettiin hiuksillamme paljon huomiota. Hämmentävää. Joku halusi jopa ottaa kaverikuvan meidän kanssa.

Päädyttiin johonkin pitsapaikkaan iltapalalle ja -oluelle. Itselläni vähän tanssijalkaa vipatti, mutta ei kuitenkaan viitsitty maksaa mihinkään sisään. Sen sijaan käytiin ostamassa läheiseltä dönerpaikalta bisset Mikon ja Aleksin kanssa. Yleisen säännön mukaan ainoastaan tölkkejä voi myydä ulos. Jouduin siis kaatamaan Desperadosini pariin muovimukiin ja menox. Istahdettiin penkille ja saman tien Mikon tukka veti puoleensa pikku porukan saksalaista nuorisoa. No, siinä sitten vaihdettiin takuista jokunen sana ennen hostellille siirtymistä. Hostellilla vielä juotiin yhdet. Ihasteltiin öistä merimaisemaa ja puhuttiin musiikista. Olo oli varsin lomalainen :)

2 kommenttia:

  1. Oi kuulostaa ihanalta! Kateus iskee

    VastaaPoista
  2. Seuraavina päivinä pidot senkun parani! Oli kyllä niin ihana reissu että sitä muistellessa nousee hymy korviin :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...