perjantai 22. heinäkuuta 2011

Day 3 - Serpentiinitietä vuoristoon


Aamulla varhain kun aurinko nousi, tai ainakin hyvissä ajoin seuraavana päivänä, lähdettiin ajelemaan rantaserpentiiniä pohjoiseen. Määränpäänämme oli Andorra, jossa synttärisankari halusi juhlistaa merkkipäiväänsä.




Kuva: Anneka

Matkapahoinvoinnille lievästi taipuvaisena matkan alkuvaihe teki vähän tiukkaa. Sen verran kimuranttia oli tie nimittäin. Kun tähän yhtälöön vielä lisätään korkeanpaikankammo, niin aika rajoilla liikuttiin. Hyvät oli maisemat kyllä, se mitä uskalsi sivuilleen kuikuilla.




En ollut ainoa, jota jännitti, pelotti ja huippasi, joten yhteistuumin pysähdyttiin kahvin sijasta keskipäivän kaljalle. Se kyllä ihan kivasti rentoutti.


Kuva: Anneka

Tuo Kalise on kai vähän niinkuin Ingman tai Valio tai GB Glace, olettaisin. Joka tapauksessa ihan osuva nimi jätskimerkille :)






Matka jatkui. Jossain vaiheessa torkahdin. Nukahdan aina autossa. Nälkä alkoi hiipiä ja haluttiin pysähtyä lounaalle, mutta siestan aikaan kun oltiin liikenteessä, ei mikään paikka ollut auki. Kahvit ja kolat kuitenkin saatiin yhdestä baarista. Autossa pupellettiin äidin valmistamia eväsleipiä, juotiin matkasangriaa ja arvuuteltiin espanjan kielen sanoilla. Jos ei kukaan tiennyt sanaa (erittäin todennäköistä), alettiin antamaan vihjeitä. Nyt tiedän mitä tarkoittaa pato (ankka), ojo (silmä), ajo (valkosipuli), asunto (asia) ja media (pitkä sukka).



Ajettiin myös "Olot"-nimisen paikan ohi. Ja ohitettiin krapulakuljetus.



Vuoristossa olikin jännää. Enpä ollut koskaan aikaisemmin käynyt niin korkealla nimittäin. Maisemat oli komeat ja ilma viileää. Etsittiin pysähdyspaikkaa / vessaa vaikka kuinka kauan. Lopulta tilanteen kehkeydyttyä sietämättömäksi pysähdyttiin seuraavaan kurviin vuoristopissille.



Kuva: Mikko

Kuva: Mikko

Kuva: Mikko

Tämä kuva on omistettu Eveliinalle :)



Kierrettiin ehkä jotain pidempää reittiä Andorraan, ajettiin aika kauan sitä vuoristoa ylös ja alas, mutta oli se sen arvoista - elämys! Lopulta päästiin Andorraan ja pysähdyttiin ensimmäiseen kauppa-kompleksiin syömään hampparit ja ostamaan illaksi kuohuvaa.Linkki

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Day 2 - Iltakävelyllä


Pulikoinnin jälkeen suunnistettiin suihkun kautta ruoka- ja juomaostoksille. Käveltiin vähän kauemmas haaveenamme löytää SuperSparia halvempi kauppa. Joku toinen Spar-kauppa löytyi ja sieltä ostettiin murkinaa ja virvoketta. Tiedä sitten tuliko se sen halvemmaksi, mutta niin toimittiin. Kasvisvalikoima oli suppea ja hirvittävän kallis. Salaatin väsääminen saatiin siis unohtaa, mutta olihan siellä niitä jättipulloja Despradoseja tarjouksessa!

Paljon oli pysäyttelijöitä matkan varrella, kun käveltiin pääkatua pitkin. Sisäänheitto-kulttuuri oli Lloretissa ihan omissa sfääreissään. Hyvissä ajoin iltasella jo koitetaan saada porukkaa sisään klubeille erilaisilla tarjouksilla, kuten "maksa 50 ja saat juoda niin paljon kun haluat koko illan". Rastat herätti taas paljon huomiota ja kaikki kyseli mistä ollaan. Eipä ollut ennen suomalaisia paikassa juuri nähty. Yhdelle promoajalle Mikko sanoi että "maybe later", johon poju lohkaisi "Don't say later because then I say alligator!"Eh..


Kuva: Anneka

Matkalla hostellille pysähdyttiin ostamaan Annekalle uimapatja ja siinä sitten samalla ostin itselleni matkamuistoksi tyylikkään ja tehokkaan viuhkan. Kämpillä kokkailtiin pihviä ja pastaa. Ruokailun jälkeen lähdettiin iltakävelylle.



Siitä kulman takaa alkoi nimittäin aika kiva rankakallio-kävelyreitti. Niemen toisella puolen olisi avautunut toinen ranta ja jonkun linnankin siellä piti olla, mutta kivipolku oli sortunut yhdestä kohtaan, mikä keskeytti matkantekomme siihen.


Photo: Mikko



Nimen kärjessä oli "Merimiehen vaimo" -patsas. Sanotaan, että kun koskettaa patsaan jalkaa ja katsoo horisonttiin, kaikki toiveet toteutuu.



Kuva: Anneka

Silläkin kävelyllä tuli välillä "paikallinen nähtävyys"/"julkkis lomalla" fiilis kun porukka vaan otti valkokuvia meistä. No Mikosta lähinnä, mutta istahdin minäkin siihen viereen poseeraamaan.



Illan hämärtyessä alkoi taivaalla pyrähdellä paljon pikkulepakoita!


Kuva - Anneka





Ostin parilla eurolla tuollaisen pikkuisen valokopterin/ufon, joka ammutaan taivaalle ja sieltä se sitten pyörii nätisti alas. Noita näkyi hirveästi joka paikassa!




Mukava päätös mukavalle illalle. Siitä sitten kämpille nukkumaan. Uni tuli helposti. Sitä ennen piti kuitenkin vähän pakata reppua seuraavan päivän seikkailua varten...

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Day 2 - Biitsillä


Seuraava päivä alkoi pienessä sievässä. En omasta mielestäni mitenkään hirveästi ollut edellisenä iltana juonut, mutta alkometri näytti aamulla 1,8. Oh well, ehkä olo oli tosiaan vähän hauskanpuoleinen ja usvainen, sillai hyvällä tapaa huippaava.



Tuntui aika unelmalta herättyään kävellä parvekkeelle ja kohdata yllänäkyvä maisema ja lämmin merituuli. Mikäs siinä aamiaista syödessä - pikku hiprakkakin vielä päällä. Aamiaisen jälkeen suunnattiin biitsille. Lloret de Marissa muistaakseni oli kolme isompaa biitsiä, joista tämä meidän eteemme aukeava se suosituin.


Kuva: Antti A

Vesi tuntui päiväsaikaan vähän viileältä edellisöiseen pulahdukseen verrattuna, mutta kävin silti saman tien kastautumassa tukkaa myöten. Suolavettä meni nenään ja kurkkua alkoi koskea, joten päätin jättää sukeltelut siihen. Tein urotyön ja höngin kotoa mukaan ottamani uimapatjan täyteen alkoholintäyteistä hengitystäni.


Kuva: Antti A

Oli nimittäin aika tosi siistiä patjan kanssa siinä keinua laineilla ja välillä vähän käsillä kauhoa ja pyöriä ympäriinsä.


Kuva: Anneka

Varmasti paras tapa kärsiä krapulaa! (Ei paljon kärsimiseltä tuntunut :)) Lojuin patjan päällä siinä ihan rannassa keinutellen, samalla sormillani hiekkaa haroen. Välillä seitsemäs aalto yllätti ja pyyhkäisi ylitseni. Kiljahtelin innosta.

Tein myös sellaisen huomion, että lähes poikkeuksetta kaikkialla ympärilläni puhuttiin saksaa. Jep - Lloret de Mar on erityisen suosittu bilekohde saksalaisten nuorten keskuudessa.



Rannan hiekka oli miellyttävää, koska se oli tosi isojyväistä. Sen päällä oli tosin vähän kivuliasta kävellä paljain jaloin pitkää matkaa, mutta hienojakoisempi hiekka olisi kulkeutunut joka paikkaan. Ainakin helpommin ja ärsyttävämmin - kyllähän tätäkin hiekkaa tuli bikinien sisällä kuljetettua hostellille vaikka kuinka paljon...


Kuva: Mikko

Aurinkorasvahommelit oli kyllä ihan hallinassa, mutta niin kävi, että selkäpuolelta paloin, kun en oikein jaksanut etupuolelle ottaa aurinkoa siinä biitsillä maaten, vaan lähes koko ajan kelluin patjani kanssa siinä vedessä, joka myös auringonsäteitä kivasti tehostaa.


Kuva: Anneka

No niin, eikä kukaan sitten ollut mulle sanonut, että voisin ehkä tunkea sen bikinien alaosasta törröttävän lapun sinne sisäpuolelle. Anneka huomautti asiasta jossain vaiheessa, mutta silloin oli jo liian myöhäistä - mielenkiintoinen rusketusraja oli syntynyt.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Day 1 - Saapuminen Lloret de Mariin


Eräänä sunnuntaina heräiltiin hitaasti siinä ennen puoltapäivää. Vedettiin tukuisat aamiaiset napaan ja suunnattiin kohti Tegeliä, josta Spanair lennätti meidät Välimeren rannalle.


Kuva: Mikko

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt missään Välimeren maassa. Olin siis aika täpinöissäni. Tiesinhän että pääsisin toteuttamaan yhden unelmistani - Välimeressä uimisen.



Lentokoneen ikkunasta näkyi vaikka kuinka paljon biitsejä ja aina pohdin saattaisiko kyseessä olla Lloret. Lento oli muuten ihan miellyttävä, mutta jolla kulla lähi-kanssamatkustajalla oli ihan järkyttävän pahan hajuinen hengitys.

Barcelonan lentokenttä oli varsin kiiltävä paikka. Hetki siinä pohdittiin, että mitenkäs ihmeessä me päästään etenemään, mutta ihan hyvin osattiin suunnistaa kohti määränpäätä. Ensin piti ottaa ilmainen lentokenttäbussi toiseen terminaaliin, josta pääsi metroon. Metrolipun ostossa tuli auttamaan joku ystävällinen espanjalaistäti, ja niinpä saatiin ostettua lippu, jolla meidän piti muutamalla eurolla päästä Blanesiin, josta otettaisiin taksi Lloret de Mariin.

Kun kerran lippu oli voimassa pari tuntia, pysähdyttiin Santsiin (jossa joka tapauksessa piti vaihtaa linjaa) välipalalle. Lentokoneessa ei tarjottu mitään, joten nälkä oli suunnaton!



Istahdettiin jos ei ihan ensimmäiselle, niin toiselle terassille. Nautittiin bocadillot hampurilaispihvillä ja pekonilla. Kyytipojaksi olutta. Kyllä tuli tarpeeseen se duo! Jotta oltaisiin ehditty siihen junaan mitä meinattiin, meidän olisi pitänyt hörpätä bisset about ykkösellä ja juosta takaisin asemalle. Päätettiin kuitenkin ottaa rennosti, lomalla kun kerran oltiin - nauttia rauhassa ja ottaa sitten seuraava juna.

Etsittiin läheltä pikku marketti, josta haettiin vähän matkakaljaa ja palattiin asemalle. Ostettiin uudet liput ja mentiin raiteelle odottelemaan. Mutta mitäs sattuikaan - juna oli peruttu. Siinä sitten ihmeteltiin, että mitäs nyt. Palattiin takaisin ylätasanteelle ja käytiin kysymässä joltain viranomaiselta, että mikä neuvoksi. Vaan eipä tuo juuri englantia puhunut, sen verran osattiin tulkata, että "sinne vaan, kyllä se juna sieltä tuleee". Tavattiin sitten itseksemme niitä aikatauluja ja saatiin selville että puolen tunnin päästä lähtisi seuraava juna Blanesiin. Olisi tehnyt mieli odottaa se aika pihalla auringossa, vaan eipä siitä karsinasta niin vaan poistuttukaan. Lippu, jolla automaattiovet aukesivat raiteelle mennessä, ei toiminutkaan poistuessa.

Vihdoin päästiin junaan, jossa oli miellyttävän viileää. Olinkin kuullut Barcelonan julkisten ilmastoinnin olevan omaa luokkaansa. Junareitti oli varsin ihastuttava. Kulki merenrantaa pitkin ja minusta tuntui että näin oliivipuun!



Blanesin asemalla jäätiin pois ja otettiin taksi. Bussikin olisi ollut tarjolla, mutta ei oltu tietoisia missä meidän olisi pitänyt jäädä sillä pois.

Pian oltiin perillä. Muu perhe oli lentänyt Suomesta ja saapunut perille pari tuntia aikaisemmin.


Kuva: Anneka


Juhlistettiin iloista jälleennäkemistä sangrialla. Vaihdettiin vähän kuulumisia ja päätettiin lähteä iltakävelylle rannalle.



Siinä ihan parvekkeemme alla oli pieni rantabaari, josta näytti saavan melkoisia drinksuja. Otettiin tyttöjen kesken mojito. Vai oliko se caipirinha? Jättidrinksuun kuului myös kaikille oma lei ja kiva muovikukka, jonka pystyi vaikka hiuksiin pujottamaan. Heti tuli kiva Let's go -etelänlomafiilis.


Kuva: Mikko


Kuva: Anneka

Kävin kahlaamassa. Vesi tuntui mielettömän lampöiseltä. En siinä sitten enempää aikaani tuhlaillut, vaan heitin mekon pois (alle kun olin sopivasti pukenut bikinit) ja kävin kastautumassa. Yksi unelma suoritettu :)



Juotiin biitsillä pullo valkkaria. Anneka onnistui avatessaan hajoittamaan pullon kaulan, vaan eipä hätää. Mahdollisten sirujen poistamiseksi suodatettiin viini nenäliinan läpi tyhjentyneeseen drinkkilasiimme.


Kuva: Antti A

Viinin jälkeen käytiin vähän kävelemässä lähimaastossa. Bileet oli meneillään joka paikassa. Tuli vähän sellainen epätodellinen aikuisten huvipuisto-fiilis. Mikon kanssa herätettiin hiuksillamme paljon huomiota. Hämmentävää. Joku halusi jopa ottaa kaverikuvan meidän kanssa.

Päädyttiin johonkin pitsapaikkaan iltapalalle ja -oluelle. Itselläni vähän tanssijalkaa vipatti, mutta ei kuitenkaan viitsitty maksaa mihinkään sisään. Sen sijaan käytiin ostamassa läheiseltä dönerpaikalta bisset Mikon ja Aleksin kanssa. Yleisen säännön mukaan ainoastaan tölkkejä voi myydä ulos. Jouduin siis kaatamaan Desperadosini pariin muovimukiin ja menox. Istahdettiin penkille ja saman tien Mikon tukka veti puoleensa pikku porukan saksalaista nuorisoa. No, siinä sitten vaihdettiin takuista jokunen sana ennen hostellille siirtymistä. Hostellilla vielä juotiin yhdet. Ihasteltiin öistä merimaisemaa ja puhuttiin musiikista. Olo oli varsin lomalainen :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...