lauantai 31. joulukuuta 2011

Piparilonkeroa, pelejä ja prismailua


Oli myöhäinen torstai-ilta kun suunnistin kohti Tegeliä varsinaisena määränpäänäni Suomi Finland. Kentällä kaikki sujui sulavasti ja boarding melkein uskomattoman sutjakasti. Olin varannut itselleni kaikista taaimmaisen ikkunapaikan. Vieressäni ei istunut ketään. Ei myöskään kummallakaan puolen seuraavaa penkkiriviä. Hassua oli myös kuulla henkilökunnan puhuvan suomea. Enpä ollutkaan lentänyt Finnairilla yli kymmeneen vuoteen.



Lentäjän englanninkielisestä kuulutuksesta ei tälläkään lennolla saanut selvää, mutta sen sijaan lentoemännät kuuluttivat kaiken hienosti suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Lennolla tarjoiltiin hunajabroilerisandwich, joka oli kyllä hyvä, ihan kuten mineraalivesi ja teekin. Siihen asti kaikki oli sujunut loistavasti. Sitten alkoi laskeutuminen ja minulla niin helvetillinen korvasärky, että itkin vaan tuskissani. Tuntui siltä kuin minä hetkenä hyvänsä alkaisi korvista pursuamaan verta ja ajattelin vaan, että laskeudu nyt v**** äkkiä!

No, lopulta laskeuduttiin. Korvia koski edelleen, enkä kuullut oikein mitään. Vähän pelotti. Laukkuni sain melkein saman tien. Lento oli puoli tuntia etuajassa. Soitin äidille ja suunnistin ulos parkkipaikalle. Näppärästi selvittiin 10 min pikaparkilla ilman maksuja. Olin koitellut avata korvia puhaltamalla nenä kiinni, mutta tämä oli vain aiheuttanut viiltäviä kipupistoksia. Onneksi ne korvat sitten kuitenkin automatkan aikana sain tunnin sisään avautumaan, eikä tarvinut lääkäriin mennä. Jotenkin vaan en siinä laskeutumisen aikana pysynyt korvian avaamisessa mukana (yleensä haukoitellen avaan korvan useaan otteeseen laskeutumisen ja nousun aikana) ja olinhan aika kipeä ja räkäinenkin, mikä varmasti vaikuttaa asiaan.



No, vaivojen valittelusta eteenpäin! Oli aika jännää ajella keskellä yötä pimeydessä (lunta kun ei ollut) jouluradiota ja suomi-iskelmää kuunnellen. Päästiin perille ja vaihdettiin vielä ennen nukkumaanmenoa kuulumiset rommin ja tuomani hunajaviinin ääressä.




Seuraavana päivänä ajettiin kaupunkiin moikkaamaan Annekaa työssään. Minulle suositeltiin Fiesta-salaattia, mikä oli kyllä ihan ookoo, mutta vähän freshimpi olisi saanut kuitenkin olla.



Elämysmatkailumme jatkui maailman suurimpaan Prismaan!




Ihan leppoistahan siellä oli minusta. Kiva että kaikki löytyy samasta kaupasta ja selkein opastein vielä! (jos vertaan vaikka pienen pieneen alakerran Nettoon Berliinissä, josta minulla kesti varmaan vuosi löytää suola).



Samalla reissulla käytiin myös hakemassa entiseltä liikunnanopettajaltani lainaan jokunen Power Mover -kasetti, joita olen mielessäni pyöritellyt jos jonkin aikaa!



Aion opetella kaikki ja kesällä mennä johonkin puistoon tanssimaan. Pari tanssia ehdinkin palautella mieleeni saman tien: ihka ensimmäisen Tino Singh - Hype! -tanssin vuodelta 1996 ja sitten yhden neljästä 1997 tanssista: Sound of R.E.L.S.in Crazy People. Hihi!



Prismassa näppini tarttuivat kaikkeen kiinostavaan ja hämmentävään, kuten Piparinmakuiseen lonkeroon. Voin kertoa, että ei ollut kyllä ainakaan minun makuuni. Yh! Pipari lähinnä vaan tuoksui ja lonkerona tuo Kurko on jotenkin hiivaista. Valmistin koko porukalle illalla punajuuripastaa. Muokkasin vanhaa reseptiäni vielä lisäämällä toiveesta sekaan paistettua jauhelihaa. Hyvää tuli!



Illalla teki mieli vähän pelailla. Koska kaikki kivat pelit oli Annekalla, pengoin sitten jostain esiin Mindtrap-nimisen paketin, jota ei varmaan koskaan oltu avattukaan. Se sisälsi kivoja ja tyhmiä arvoituksia. Mutta niitä kivoja oli kiva arvuutella.



Esim: Mies menee rautakauppaan ja kysyy myyjältä paljonko maksaa yksi? Myyjä vastaa kolmekymppiä. Mies pudistelee päätään. Paljonko maksaa kymmenen? Myyjä: kuusikymppiä. Mies kysyy: no entäs kaksisataakaksikymmentäkaksi? Myyjä vastaa: yhdeksänkymppiä. Mitä mies oli ostamassa?

No en nyt muista oliko se sanatarkkaan noin, mutta kuitenkin. Kun aivot alkoi olemaan räjähtämispisteessä arvoitusten takia, siirrytiin ihan vaan tietokilpailemaan :)



To be continued...

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Pari(sataa) patsasta

Ennen bussin lähtemistä lentokentälle ehdittiin pikaisesti piipahtaa Vigelandin puistossa, jossa sitä ihmeteltävää riittikin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, oltaisiin ehdottomasti istahdettu piknikille, sen verran mukavanoloinen puisto oli.

























Lentokentällä syötiin ökyhintaiset leivät vielä. Parille lounasleivälle tuli hintaa yli 20 euroa, mikä berliiniläisittäin tuntuu uskomattomalta. No mutta kerrankos sitä. Kallis mutta kiva maa, ja kaikinpuolin hauska reissu!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Oslo


Päästiin mukavasti autokyydillä Osloon, eikä tarvinnut pähkäillä bussin kanssa. Matka meni allekirjoittaneella mukavasti torkahdellen ja lopulta kurkkukipuun heräten. Mutta perillä Oslossa oli kivaa ja lämmintä.



Ja hassua. Mulla sattui olemaan jonkinmoiset "Edamjuusto 700 g 3,99 / kpl" -lasit silmillä, kun niin monet tekstit huvitutti.



Ja kallista... Ostin tosi hienon lasipullon, joka sisälsi varsin maukasta jääteetä. Maksoi mansikoita, mutta niinhän kaikki muukin. Matkustettiin ensin asemalle tsekkaamaan mistä bussi meidän lentokentälle lähtisi ja samalla jätettiin laukut säilöön. Siinä vaiheessa kello olikin jo sen verran, että aikaa oli jäljellä vain parisen tuntia.







Käveltiin tuomiokirkolle, jonka edusta oli tragedian jälkeisissä tunnelmissa täynnä kukkasia ja kynttilöitä. Oli aika pysäyttävä näky.











Matka jatkui kohti patsaspuistoa. Käveltiin metroon pitkin pääkatua, jonka päässä häämöttää Oslon kuninkaallinen linna.





Ennen ratikkaan hyppäämistä piti kuitenkin käydä ostamassa vähän evästä.







Ostettiin Mikon kanssa pari pizzarullaa. Maistuis varmaan sullekin!




Jatkuu seuraavassa postauksessa, joka sattuukin olemaan Oslo-sarjan viimeinen osa. Vaan ei hätää, seuraava matkakohde on jo valittuna: Suomi-Finland here I come! (Juu ajattelin, että jospa sittenkin viettäisi joulun Suomessa, kun ei kyseisessä maassa tänä vuonna ole vielä tullut käytyä.)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...