sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kosmiset paardit ja markkinahumua


Pääsiäisen alla sain loistoidean: mitäpä jos lähtisin spontaanisti pikku Suomi-visiitille - osittain yllätys-sellaiselle. Pitihän uutta matkalaukkuakin päästä testaamaan. Vielä kun Pitkäperjantaiksi saapui kutsu synttäri-tupareille, niin mikä jottei!



Olikin mielenkiintoista pitkästä aikaa lentää Finnairilla. Ihan jännitti suomeksi asiointi. Eikä se ihan putkeen mennytkään. Lopulta sain kuitenkin sekä mustikkamehuni että teeni.


Ilokseni minua oltiin kentällä vastassa, vaikka eipä tuo julkinen liikenneyhteyskään Koivukylään kovin haastavalta vaikuttanut. Kävimme City-Marketissa ostamassa lounasta ja juhlajuomaa. Kylläpä oli hämmentävää kun joka paikka auki Pitkäperjantaina! Olisin taas voinut viettää koko päivän kaupassa ihmettelemässä tuotetarjontaa (ihan parasta matkoilla!) mutta piti edetä päiväohjelmassa ja nälkäkin oli, tosiaan.


Olin tehnyt tuparilahjaksi kettutaulun. 


Heti oli niin kutsutut herkut pöydässä. 

Pelattiin erä jokeri-jatsia, ennen kun ruvettiin pikku hiljaa valmistautumaan iltaan. Teemana oli avaruus ja 2700 luku. 



Tällainen tarttui matkaan kaupasta. En kyllä oikein piitannut. Mutta ihan hieno design. Pro-vinkki tähän väliin: tällä kertaa kun matkustin pelkällä käsimatkatavaralla, mikä on sangen harvinaista, niin en pystynyt tuomaan halpaa viinaa Saksan maalta. Ostin kuitenkin kentän pikku tax free myymälästä yhden pullon skumppaa (Rotkäppcheniä), alle neljällä eurolla muistaakseni - kannattavaa.




Pääsin testaamaan beer pongia ekaa kertaa ja osoittauduinkin siinä yllättävän taitavaksi!




Ohjelmassa oli myös kaikkia hauskoja leikkejä ja mm. avaruusaiheinen tietoskabailu, joka saatettiin Annekan kanssa voittaa, jos en nyt ihan väärin muista.


Hiljaisuuden koitettua siirryttiin baariin, kuten tapoihin kuuluu. Alkuperäissuunnitelmaan oli kai kuulunut ihan vallan Helsinkiin asti matkaaminen, mutta tyydyttiin Tikkurilaan. Siellä oli Pingviini-niminen kopleksi. Kuten aina matkatessa, oli kiintoisaa tutustua paikallisväestöön!



Seuraavana päivä koitti kera aamu-jatsin - radio päälle ja nopat pöydälle. 




Siistittiin paikat - autoin keräämällä kaikki ilmapallot parvekkeelle.  


Ja sitten lähdettiin liikenteeseen - johan oli nimittäin markkinat siinä lähettyvillä.





Hairahduttiin Annekan kanssa ostamaan muikkuja. No kun kutstuttiin maistamaan - ei nimittäin kumpikaan oltu koskaan moisia syöty! Eikä se nyt pahaa ollut, niin jotenkin tultui luonnoliselta ostaa pikku tuokkonen.



Ei me kyllä niitä sitten kovin montaa haluttukaan syödä. Mutta tulipahan testattua!


Kuten myös joku pahanmakuinen terveysjuoma, jonka R-kioskilta ostin. Annekaa kovasti nauratti tämä asetelma - näytin kuulemma niin pultsarilta siinä röhnöttäessäni.



Oltaisiin haluttu antaa loput muikut kerjäläisille tai jollekin laitapuolen kulkijalle, muttei tullut yhtään vastaan. Siihen ne sitten jäi jonkun pömpelin päälle.


Iltapäivätee ja joku tosi hyvä keksi S-marketin valikoimasta. Iltaohjelmassa oli Au Paireja ja hierontaa.



Illalliseksi kokattiin pastasalaattia soijasuikaleilla. 


Mentiin aikaisin nukkumaan, oli nimittäin pääsiäispäivänä suht. aikainen herätys - siitä lisää seuraavalla kerralla.

torstai 29. maaliskuuta 2018

Ihan vallan Itävallan puolella


Maanatai - viimeinen varsinainen päivämme Liechtensteinissa koitti harmaana ja sateisena. Oltiinkin jo edellispäivänä pohdittu, josko olisi vitsikästä piipahtaa myös Itävallan puolella, siinä lähellä kun hengailtiin. Vähän googleteltiin ja todettiin, että kyllähän sieltä ehkä jotain sadepäivän aktiviteettia saattaisi löytyä.

40 minuutin ajomatka sujui jouhevaan. Raja piti ylittää ja siinä vaiheessa sattui mieleen, että ainakin allekirjoittaneen passi lepäsi somasti majatalomme piirongin päällä. No, eivät onneksi kyselleet mitään mennessä eikä tullessa, joten siitä vaan ajaa hurautettiin jonkin sortin tullikoppien ohi valtiosta toiseen.

Kohteeksemme oli valikoitunut Schattenburgin museo - sellainen linnoitus (ilmeisen historiallinen) jonkin mäen päällä.


A.k.a hienot maisemat ja vanhoja tavaroita. 






Ja jotenkin häiriintyneitä patsaita. 





Niin hieno foto tuli linnan tornin ikkunasta, että ihan Feldkirchin kaupunki oli omaan insta-feedinsä napannut. Kysymättä! No, oli sentään krediitit laitettu.




Museovierailun jälkeen käppäiltiin ympäriinsä vanhan kaupungin katuja etsien viihtyisää kahvilaa. Jotenkin oli hiljaisen oloista. Tai siis tosi hiljaista! Ja monet kaupatkin tuntuivat olevan kiinni. Vaikka oli maanantaipäivä. Lopulta löydettiin pieni konditorio, jossa nautittiin kahvit ja teet ja sacherkakut. Jännää kuinka erilaista on meno, kun valtio vaihtuu. Minulle jäi Itävallasta ja itävaltalaisista, tai ainakin tästä kyseisestä kaupungista jokseenkin kalsea fiilis (ehkä sääkin saattoi vaikuttaa asiaan). Kun taasen Liechteinsteinissa tuntui jotenkin leppoisammalta, hauskemmalta, ystävällisemmältä ja avoimemmalta meno. Jotenkin. Vaikka eihän me siellä paljon paikallisia kohdattu :D mutta sellainen yleisfiilis jäi. Että on helpompi olla ja hengittää.


Hämmentävän turkoosihkoa vettä virtasi. Enkä edelleenkän tiedä, mikä on tuo joki tai virta, kun ei sitä kartassa mainita. Kai vain Reinin sivuhaara, vailla sen kummempaa nimitystä.





Olihan siellä hauskojakin juttuja!

Eipä siinä sen kummempia - kämppiä päin!


Kotimatkalla pysähdyttiin piipahtamaan liechtensteinilaisessa ostoskeskuksessa. Oh well, ei se ollut kovinkaan kattava tai tarkoitusperiemme mukainen - muutama luksuskauppa lähinnä.


Minusta on kiva aina joku pieni matkamuisto ostaa reissullani. Tällä kertaa ei löytynyt parempaa kuin punainen, tyylikään ohut kuulakarkikynä matkamuistomyymälästä - nyttemmin jo johonkin hävinnyt :( No mutta jos rehellisiä ollaan, niin kyllä henkiset matkamuistot ovat tästä matkasta sen verran laadukkaita, että ne riittävät vallan mainiosti. Moni inspiraatiopuuska ollut tykönä. Ja hankkihan Mikko sellaisen punaisen purkin, josta kuuluu lehmän ääni. Ainiin! Ja onhan minulla se pyöreä sileä kivi, jossa on ihan kuin puu kummallakin puolen. Mikko löysi Reinin pohjasta - onko se sitten sekä Liechtensteinista että Sveitsistä? Mahtavaa!


Illalla koitettiin mahdollisimman tehokkaasti tyhjentää jääkaappia (tuliko sittenkin hankittua liikaa ruokaa?) ja ihan vaan hyggeiltiin. Ihanaa lomailua! Herran jestas kyllähän sitä pitää loikoiluaikaakin olla!


Seuraavana aamuna minulla ja Mikolla olikin paluulento Berliiniin. Vanhempani jäivät vielä pariksi yöksi Sveitsiin.


Hei-hei!




Kyllä, loppukaneettina, että hieno paikka - siis ihana suorastaan! Jotain samaa maagisuutta kuin Islannissa. Taianomainen, salainen soppi, vaikkakin keskellä kaikkea. Mutta luulenpa, että valitsemamme ajankohta ja ne auringonsäteet vaikuttavat myös tähän vibaan. Suosittelen lämpimästi!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...