maanantai 22. toukokuuta 2017

Päiväretki vuorille


Keskiviikkona oli retkipäivä. Tankattiin siis reilulla aamiaisella ennen kuin lähdettiin liikenteeseen.


Ei ollu ehkä ihan niin lämmin ja aurinkoinen sää kuin oltiin toivottu - vähän välillä kylmyys tuntui menevän luihin ja ytimiin, mutta kyllä siitä selvittiin lämpimällä vaatetuksella ja reippaalla askeleella.

Matkattiin Budan puolelle Széll Kálmán térille, josta oli vajaan kilsan kävely hammasratasjunalle, johon niin ikään kävi se julkisten viikkolippumme.



Se oli jännää ja jämäkkää kyytiä. Eikä siinä kaikki: ylöspäin edetessämme kohdattiin aurinko!



Eikä aikaakaan kun oltiin jo huipulla ja päätepysäkillä. Kuinka ihanasti kevät meitä syleilikään!

Siitä ihan kivenheiton päästä lähti seuraava jännä kulkuneuvo, nimittäin lasten rautatie.



Junan kuskia lukuunottama henkilökunta nimittäin koostui lapsista. Jostain luin, että varsin haluttu työpaikka on kyseessä ja vaan hikareista hikarimmat pestiin saattavat päästä. Ja mikäs siinä. Lipun ostokin onnistui jämptisti ja ongelmitta englanniksi (pari euroa maksoi per hlö)


Mut oli se vähän outoa. 



Mentiin muutama pysäkki siellä metsässä ja jäätiin Jánoshegyllä pois.


Siitä matka taittui jalkaisin kohti huippua. Ei tyydytty muuhun kuin Budan vuorista korkeimpaan!





Ja siellä huipulla häämöttävään näköalatorniin... Ei kylläkään sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta näytti kivalta, joten päätettiin käydä tsekkaamassa.


Tuo keskitasanne vielä menetteli.


Olo kuin pilvilinnassa. Huhuh!

Siitä vielä ylemmäs kun kivuttiin ja ihan sinne huipulle, jossa oli ihan liian matalat kaiteet niin jösses oli fiilis, että maailma kaatuu. Molemmat siinä lattialla istuttiin ja haukottiin henkeämme :D No mutta, olipahan kokemus!



Suunta alaspäin.



Siitä nimittäin lähti seuraava menopeli: hiihtohissi. Enpäs ollut sellaisessakaan aikaisemmin ollut. Sillä livuttiin vuorta alaspäin kohti kaupunkia (1000 HUF per hlö eli reilu kolme euroa).




Ajattelin, että kivempi mennä reitti tähän suuntaa, että näkee maisemia laskeutuessa. Alapysäkin vierestä lähti bussi, jolla päästiin takaisin sivistyksen pariin.


Metsästettiin kaljapaikkaa, vessaankin kun oli päästävä (hiihtohissin yläpäässä sijaitsevan ravintolan vessat olivat epäonneksemme pois käytöstä, joten ei jääty siihen oluselle.)


Lopulta löytyi ihan kiva kuppila, jossa nautittiin tuopposet ennen kämpille suuntaamista. 



Päivä oli nähkääs vasta puolivälissä - mitä kaikkea kivaa olinkaan illaksi suunnitellut, selviää seuraavassa osassa!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Ystävänpäivä ja sen ilta


Tiistaina oli leppoisa, ohjelmaltaan kenties hieman väljempi päivä. Heräiltiin, aamiaistettiin ja lähdettiin tsekkaamaan muutamat nähtävyydet.


Raoul Wallenbergin Memorial Parkista löytyi Elämän puu -muistomerkki, jonka jokaiseen lehteen on kirjoitettu holokaustin urhien nimiä. Joku synagoga taisi olla siinä yhteydessä, eikä oikein vaikuttanut siltä, että sinne välttämättä olisi noin vain voinut tepastella - olisko ollut joku sisäänpääsymaksu, vai tulkittiinko vaan väärin. Joka tapauksessa ihan hyvin näkyi puu siitä tieltäkin aidan takaa.


Jatkettiin matkaa. Tiesittekös, että Rubikin kuutiokin on unkarilaista perua?



Seuraavaksi oli ohjelmassa kevyttä kipuamista, nimittäin Pyhän Tapanin kirkko, ja sen näköalatasanne hintaan 500 HUF per hlö.


Ensin kierreportaat ja sitten vähän pelottavammat ritiläportaat. Erityisesti Mikkoa heikotti ja huippasi, eikä se itsellekään ollut helppoa. (Hissillä päästiin oikaisemaan onneksi alastullessa.)


Mutta hyvät maisemat oli. Ilmeisesti parhaat Pestin puolelta. 


Aurinko näyttelehti. Tuumattiin, että vois olla kaljan paikka. Jatkettiin matkaa kohti seuraavaa kohdetta - josko matkan varrelta löytyisi joku mesta.


Holy hand grenade!



Ei nyt sinänsä ollut paljon tarjontaa matkamme varrella, mutta päädyttiin Aviator-nimiseen kuppilaan, joka oli oikein jees.


Siitä ihan pikkukävelyn päässä sijaitsi Tonavan kengät


Todella aidon näköisiä kenkäveistoksia, jotka symboloivat niin ikää murhattuja juutalaisia. Siihen heidät oli Tonavaan ammuttu (pyydetty kuitenkin kengät ensin riisumaan).


Mikko kävi kokeilemassa vettä - kylmää oli kuulemma.

Raskaamman historiallisen osion jällkeen oli aika vaihtaa vähän iloisemmalle vaihteelle. Otettiin ratikka sille vihreälle sillalle. 


Mietitiin, olisiko lukon paikka Budan vai Pestin puolella. Siihen suunnilleen keskelle me tällättiin, mutta muistaakseni pikkiriikkisen enemmän Budaan, sillä perusteella, että siellä ensiyö vietettiin.

Päivä alkoi taas kallistua illan puolelle. Katselin kelloa, että kirppiksen verran olisi vielä aikaa. Hada -nimellä oli löytynyt kirppari vallan majoituksemme vierestä. Ainakin kartalla. Fyysisesti ei osoitteesta nimittäin mitään löytynyt. Jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin päädyttiin toistamiseen siinä vieressä tönöttävään Corvin Plaza -ostoskeskukseen, jonka alakerrasta kirppis iloisesti bongautui.


Löytyi kolmet legginsit ja kolmet minihameet. Halpaa oli! Oisko näille tullut hintaa joku parikyt euroa. Kyseisestä ostarista pitäisi muuten löytyi myös luistinrata.

Noniin, palattiin siis kämpille, jossa kokattiin illallista. Pastaa jossain tomaattisessa kastikkeessa, pakastevihanneksia ja sitä unkarilaista, suussa sulavaa fetaa. (Ja Mikolle possupihvit).


Täytyy myöntää oli kyllä hirveän hyvää sekin! (Olihan meillä voita paistamiseen ja suolaa ja pippuria maustamiseen.) Ja oikein täydellisellä ajoituksella saatiin syötyä. Siitä nimittäin ilta jatkui jännittävissä tunnelmissa...



Paniq Room -nimiseltä escape room -puljulta olin varannut meille kaksikin peliä lomallemme (koska halpaa: n. 10 EUR per hlö). Niistä ensimmäinen Lost 2 löytyi ihan vierestä. Toteutukseltaan kyseinen huone ei ollut ihan uusinta teknologiaa (no ei kai tietty autiolla saarella muutenkaan), mutta oli siellä muutama siisti juttu. Selvittiin parin minuutin lisäajalla - toisaalta yksi osa puuttui pelistä, mikä johti jumiutumiseen ja ajan vierimiseen. Voittajafiilis silti siis. Pelinkulku käytiin purkamassa ihastuttavassa keinuhevosbaarissa Hintaló Iszodassa.




Yhdet juotiin, kuunneltiin kivaa saksankielistä (!) räppiä, ja sit nukuksiin. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...